tiistai 28. maaliskuuta 2017

Työ, perhe ja psykologian opinnot

Aikuisopiskelijoiden kokemuksia


Olen saanut sähköpostiini useita kysymyksiä siitä, onko mahdollista opiskella psykologiaa etänä tai jollakin tavalla yhdistää esimerkiksi työ tai perhe opiskeluun Joensuussa. Koska itselläni ei ole aiheesta kokemusta, otin asiakseni kysellä niiltä opiskelijoilta, joille tämä kysymys on ajankohtainen. Sain kaksi hienoa tekstiä opiskelijakollegoiltani: Henri on yhdistänyt työn ja opinnot, Meri perheen ja opinnot. Toivottavasti tekstistä on hyötyä niille psykologiasta kiinnostuneille, joilla on samankaltainen elämäntilanne.



Henri on yhdistänyt psykologian opinnot Joensuussa kokopäivätöihin pääkaupunkiseudulla:

"Siirryin nykyisiin tehtäviin keväällä 2014 samoihin aikoihin, kun luin pääsykokeisiin. Asun ja käyn kokopäivätöissä pääkaupunkiseudulla ja opiskelen siinä ohessa Joensuussa. Tähän asti opinnot ovat edenneet tavoiteajassa, vaikka ensimmäiset puoli vuotta meni opetellessa työn ja opiskelun yhteensovittamista. Perhettä on vaimon verran, mutta ei lapsia, mikä jättää illat, viikonloput ja vapaapäivät vapaiksi opinnoille. Vaimoni on yrittäjä ja hänen työtaakkansa jakautuu onnekkaasti samoille kuukausille kuin opiskeluni.

Olen sikäli onnellisessa asemassa, että minulla on vakituinen työ, vakaa asema työyhteisössäni, liukuva työaika sekä vapaus ja vastuu suunnitella oma työni aikatauluineen. Työnantajani suhtautuu lähtökohtaisesti positiivisesti kaikkeen opiskeluun ja jopa tukee omaan työhön liittyvää opiskelua. Oma työni on kuormittavimmillaan alkukesästä ja alkusyksystä, jolloin opinnoissa ei tapahdu juuri mitään, ja näinä aikoina työaikapankkiin kertyviä tunteja voi sitten käyttää hiljaisempina talvikuukausina, joihin opiskeluajat tuppaavat keskittymään.

Työn ja opiskelun yhteensovittaminen on silti todella rankkaa. Kun tavan työntekijä viettää vapaa-aikaa ja vuosilomia, minä käytän tämän ajan kurssikirjoihin ja kirjallisiin töihin. Kun vapaapäiviä käyttää opiskeluun, lomaa on tyypillisinä loma-aikoina vähemmän käytettävissä. Sekä työ että opiskelu on aihepiiriltään kuitenkin niin kiinnostavaa, että suhtaudun molempiin lähinnä harrastuksena. Silti kuormitus nousee opintojen ruuhkahuippuina todella kovaksi.

Opinnoissa selviäisin vähemmälläkin, sillä aiemman tutkinnon vuoksi minun ei tarvitse suorittaa kandidaatin tutkintoa, jos en halua. Suoritan sen silti, koska perus- ja aineopinnot pitää joka tapauksessa tehdä kokonaisuudessaan ja ero siltaopintojen ja kandin tutkinto-opintojen välillä on lopulta niin pieni. Hyväksilukuja saan yhteensä noin 40 op, sivuaineen ja kieliopinnot, mikä kompensoi ensimmäisten kuukausien vähäisiä suorituksia.

Monia psykologian alkuvaiheen kursseja, niin perus- kuin aineopinnoista, voi käydä lähempänä Helsingissä tai muissa yliopistoissa, ja yleiset tentit voi tehdä etätentteinä eri puolella Suomea. Ehkä yllättäen joustavien sähköisten tenttien yleistyessä joutuu sitten tulemaan useammin paikan päälle Joensuuhun tenttimään. Yliopistojen opiskelukäytännöt kehittyvät vuosi vuodelta, ja tulevaisuudessa lienee mahdollista suorittaa opintoja joustavammin etänä. Työpaikoillakin etäyhteyksillä kokoustaminen on nykyisin ihan tavallista, ja osa psykologeistakin tekee työtä yksinomaan ruudun välityksellä, niin miksipä se ei joskus vielä onnistuisi yliopistossa.

Joensuun matkalle tulee Etelä-Suomesta pituutta viisi tuntia yhteen suuntaan. Se kuulostaa paljolta, mutta opiskelun kannalta se on tehokasta aikaa, sillä junassa tulee pakosta keskityttyä työskentelyyn. Matkustaminenkin on nykyisin halvempaa kuin aiemmin, kun VR laski lippujen hintoja ja tarjoaa opiskelijoille syksyisin suhteellisen halpoja sarjalippuja. Asumiseen löytyy monenlaisia ratkaisuja, on Joensuun Elli, hotelleja ja hostelleja, couchsurfing, airbnb. Useammat luennoitsijatkin kulkevat pääkaupunkiseudulta töihin Joensuuhun, joten he suunnittelevat luentonsa niin, että pääsevät yhden päivän aikana Joensuuhun ja takaisin tai sitten selviävät yhdellä yöpymisellä."



Meri kertoo perheen ja opiskelun yhdistämisestä:

"Psykologian opintojen suorittaminen perheellisenä ja jopa pikkulapsiaikana on mahdollista. Se on mahdollista myös silloin, kun perheen koti on toisessa kaupungissa – meidän tapauksessamme Helsingissä, kun opinnot ovat Joensuussa. Itkuilta ei tosin aina vältytä ja projekti vaatii sitoutumista, venymistä, taloudellisia uhrauksia ja tahtoa. Tässä kirjoituksessa on ydinperheen näkökulma ja muissa perhemuodoissa on omat haasteensa. Usein asiat ovat kuitenkin järjestelykysymyksiä. Melkein kaikkiin elämäntilanteisiin löytyy ratkaisuja. Joskus ne saattavat ensin tuntua vierailta tai epäsovinnaisilta, mutta muista, että tämä on sinun ja perheesi elämä, jonka te saatte elää juuri teille sopivalla tavalla.

Kun aloitin pääsykoeurakan, olivat lapsemme alle kouluikäisiä. Koska olen ollut freelancer jo useita vuosia, oli töiden vähentäminen asteittain kevään aikana suhteellisen helppoa. Kokonaan lopetin työt suurinpiirtein huhtikuun alussa, sillä koin kognitiivista ponnistelua vaativan työni syövän liikaa kapasiteettia omaksua uutta tietoa. Suosittelen lämpimästi, että pääsykokeiden ajaksi elämästä karsitaan pois kaikki muu mieltä kuormittava. Toki elämässä sattuu ja tapahtuu: samaan aikaan voi olla parisuhdekriisejä, lasten elämän koukeroita, sairauksia ja mitä lie, mutta mikäli jostain voi karsia tai jonkun asian siirtää vaikka seuraavalle syksylle, se ehkä kannattaa. Ajattelin, etten monena keväänä jaksa hakea eikä puoliso voi montaa vuotta hakemistani taloudellisesti tukea, joten sisään on päästävä mieluusti kerralla. Parasta oli siis panostaa kerralla kaikki kuin kokeilla puolivillaisesti monesti. Puolisolle erityiskiitos tsemppaamisesta ja emppaamisesta sekä lasten viemisestä mummolaan, kun piti lukea pääsiäiset, vaput ja kaikki.

Kun kuulin päässeeni sisään, olivat läsnä samaan aikaan suunnaton riemu ja valtava epätoivo. Silloisten työkavereiden silmien pyörittely ei auttanut asiaa: ”Ai lähdet opiskelemaan psykologiaa? Alusta saakka? Joensuuhun? Minkä ikäisiä ne sun lapset olivatkaan?”. En tiennyt yhtään mistä aloittaa. Pitääkö muuttaa? Voiko jotain tehdä etänä? Mitä voi tehdä etänä? Kuka maksaa lystin? Entä lapset? Oikea osoite oli ihana opintosihteerimme Birgitta, joka ensin kaatoi vähän kylmää vettä niskaan (eihän näitä oikein etänä voi tehdä) ja seuraavaksi loi uskoa tulevaan (jaa no voithan sinä kyllä nämä perusopinnot katsella Helsingissä). Jotenkin sain itselleni luotua sellaisen käsityksen, että kaikki kyllä järjestyy.

Ajattelimme, että jonkinlainen asunto on pakko hankkia, jotta on joku tukikohta josta käsin tehdä sotasuunnitelmaa. Otin yhteyttä opiskelija-asuntosäätiö Joensuun Elliin ja kyselin kämppävaihtoehtoja. Ellistä voi hakea solua (kaikille uusille opiskelijoille pitäisi sellainen järjestyä), yksiötä (armoton vuoden jono) tai perheasuntoa. Päätimme hakea perheasuntoa, koska emme vielä tienneet millä kokoonpanolla Joensuussa oltaisiin ja perheasunnon saaminen oli huomattavasti helpompaa kuin yksiön. Pian saimme tarjouksen upouudesta talosta jokinäkymin, ja sen otimme. Se osoittautui aivan lottovoitoksi, vaikka kallis olikin (reilu 550 € / kk). Ihana koti, johon oli mukava tulla, vaikka lähtö Helsingistä olisi ollutkin hampaiden kiristelyä. Tavarat asuntoon haalimme kirppareilta, Ikeasta ja sukulaisten sekä tuttavien kellareista. Toiset ovat saaneet asiat järjestymään niin, että suurin osa opinnoista yövytään hotellissa ja maisterivaiheen intensiivisimmissä vaiheissa hankitaan jostain sohvannurkka, väliaikainen vuokrahuone tai vastaava. Koska itse olen saanut opintotukea ja sen asumislisää, oli vuokra-asunto meille järkevin. Väitän, että pari ensimmäistä vuotta yksi tärkeimmistä jaksamiseen vaikuttaneista asioista oli kiva kakkoskoti. Kolmantena vuonna asumiskuviot ovat olleet sekalaisia ja olen ollut huomattavasti stressaantuneempi senkin takia. Opiskelu vie voimia ja jos asuminen vie niitä lisää, ollaan ongelmissa.

Orientaatioviikolla opintojen rakenne alkoi hahmottua. Selvisi, että perusopinnot voi tosiaan katsoa vaikka kotona, koska ne tulevat valtakunnalisen Psykonet-verkon kautta. Itse kävin niitä istumassa Helsingin yliopistossa ihan sen takia, etten hautautuisi kotiin. Monet kurssit voi suorittaa alkuvaiheessa tenttimällä, oppimispäiväkirjoina jne. Näistä täytyy kuitenkin ystävällisesti kysyä etukäteen vastaavalta opettajalta, perusteena esimerkiksi välimatka ja perhekuviot. Joitain kursseja voi tenttiä myös etänä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Vantaan aikuisopistossa, mutta käytännöt vaihtelevat kursseittain. Ja paremmin sujuu yliopistollakin, jos myös itseltä löytyy joustoa: tenttiin ja läsnäolopakollisille kursseille täytyy raahautua mikäli ystävälliseen tiedusteluun vastataan kieltävästi. Maisterivaiheen opinnoissa on paljon läsnäoloa ja siihen on syytä henkisesti varautua. Toisaalta yliopistolla istuttavia viikkojakaan ei vuodessa määrättömästi ole ja ryhmätyöskentelyä sekä tutkimuksia voi pyrkiä siirtämään omalle paikkakunnalle.  

Suosittelen, että mikäli asut Joensuussa, raahaudut sinne yliopistolle. Olen sen verran monta sataa tuntia tuijottanut kirjaa yksin samassa sohvannurkassa, että jokainen tsäänssi sosiaaliseen kanssakäymiseen on uusi mahdollisuus. Kandiin saakka opinnot joustavat mielestäni siis ihan tarpeeksi hyvin. Olen laskeskellut, että vietin Joensuussa keskimäärin muutaman yön kahdessa viikossa. Perheellä olivat asiat sillä aikaa aivan hyvin: tutut kuviot ja rutiinit pyörivät, vaikka olenkin ollut välillä muualla. Opiskelu toiselta paikkakunnalta on suuren osan aikaa yksinäistä puurtamista, joten lähiviikoista ja –päivistä kannattaa ottaa kaikki irti.

Jatkuva reissaaminen on raskasta, siitä ei pääse mihinkään. Pasilan asemalle raahautuessa vitutus on monesti suunnaton, etenkin lomien jälkeen. Sitten opintojen imu vie taas mennessään ja muutaman kuukauden jaksaa paahtaa siinä intensiivisessä lukukauden vaiheessa. Lomat ovat pitkät ja niiden aikana pystyy taas palautumaan ja viettämään aikaa perheen kanssa. Karkeasti laskettuna seitsemän kuukautta vuodesta on aktiivista opiskelua, joten viisi kuukautta jää aikaa enemmän tai vähemmän hengähtää. Opinnot on mahdollista suorittaa kovaankin tahtiin; itse teen viiden vuoden opinnot reilussa kolmessa vuodessa. Tätä en välttämättä suosittele, koska vauhti on armottoman kova ja väsymys opintojen loppuvaiheessa sen mukainen. Jos opintoja on mahdollista tehdä suositustahdissa, niin aina parempi. Moni perheellinen on jo valmiiksi maisterivaiheessa ja sellainen parin vuoden rutistus suositusten mukaan ajoitettuna on monelle aika sopivan mittainen.  


Olen itse lopettelemassa opintojani ja tunnelin pää häämöttää. Psykologien työllisyystilanne on edelleen hyvä ja mikäli alanvaihto tai lisäopiskelu houkuttaa, kannattaa rohkeasti yrittää sisään!

  • Panosta asumiseen! Lähtö perheen luota ei ole niin vaikea, kun on kiva kakkoskoti johon mennä. Osa ei hanki asuntoa ennen viimeistä vuotta, mutta itselle pysyvä ja oma paikka oli elinehto, jolla kesti reissaamisen.
  • Pyhitä pääsykoekevät lukemiselle! Karsi töitä, vähennä harrastuksia (pidä ne jotka tasapainottavat pääsykoestressiä), tee lukusuunnitelma ja pitäydy siinä. Minulle 6 h päivässä oli tavoite ja maksimi.
  • Ota käyttöön kaikki taloudelliset puskurit: lainojen lyhennysvapaat, säästöt, mahdollisen puolison taloudellinen tuki.
  • Ota ajoissa selvää korvattavista opinnoista / näyttökokeina suoritettavista kieli- ja viestintäopinnoista. Saatat säästää aikaa 6 kk, kun voit hyväksilukea esimerkiksi sivuaineiden verran vanhoja opintoja.
  • Ole luova: joskus perhe voi olla mukana Joensuussa, ellei lapsilla ole koulua ja puoliso voi tehdä etätöitä.
  • Luo uusia rutiineja: FaceTime-puhelut lapsille iltaisin, tuliaiset kotiin tullessa (meillä ajauduttiin Kinder-munien ostoon jokaisella reissulla – päiväkoti kiittää askartelutarvikkeista), tiedotus aikatauluista perheenjäsenille ajoissa.
  • Laske odotuksia: kun tulet kotiin, on siellä todennäköisesti sotkuista ja lapset kiukuttelevat ensimmäisen puoli päivää. Menee ohi.
  • Muista, että lukuvuoden intensiivisimmät vaiheet ovat suhteellisen lyhyitä: muutama kuukausi syksyllä ja keväällä. Ne rämpii vaikka päällään seisten.
  • Kiitä puolisoa, siskoa, anoppia, äitiä tai ketä vain joka on tukiverkostosi. Ilman tukea urakka on aika raskas. Itse olen tarvinnut sekä taloudellista että etenkin henkistä tukea: ilman puolison joviaalia suhtautumista olisi monen vuoden puristus ja taloudellinen riippuvaisuus todella nihkeä rasti.
  • Ota selvää tukimuodoista: saatko aikuisopintotukea, tavallista opintotukea, työttömyyskorvausta tai työllistymistukea tms. Itselläni on ollut opintotukikuukausia jäljellä ja Joensuun asuntoon olen saanut myös asumislisää. Aikuisopintotukea saa suurin osa vakituisessa työsuhteissa olleista ja TE-toimisto tukee vaihtelevasti esimerkiksi rakennemuutoksen kourissa olevilta aloilta vaihtavien opintoja lähinnä maisterivaiheen opinnoissa.
  • Hae opiskelijakortti ja kysele opiskelija-alennuksia, vaikka se näin nelikymppisenä vähän sylettääkin.
  • Hanki VR:n sarjalippuja, jotka ovat tarjouksessa yleensä heinä-elokuussa. Joensuuhun voi myös lentää Helsingistä ja sitä teen pari kertaa vuodessa, kun löydän hyvän tarjouksen ja / tai aikataulut ovat tiukat."

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti