perjantai 27. toukokuuta 2016

Pääsykokeen jälkitunnelmia


Nyt on Joensuun pääsykokeesta kulunut reilu viikko. Toivottavasti olette jo ehtineet palautua luku-urakasta ja koesuorituksesta. Edellisen postauksen kommentteihin tulikin paljon pohdintaa omasta suorituksesta ja koekysymyksistä. Koe siis muodostui monivalinnoista, jotka koskivat molempia kirjoja, ja esseestä, jossa kysyttiin psykologian kirjassa esiteltyä Havighurstin kehitysteoriaa.

Monet tuntuivat ihmettelevän, kuinka niin ohimennen esiteltyä teoriaa kysyttiin valintakokeessa. Kokeen laatijat varmastikin pyrkivät tällä erottelemaan ne hakijat, jotka todella osasivat koko kirjan etu- ja takaperin, ei ainoastaan selkeimmin esitellyt teemat tai teoriat. Esimerkiksi omana pääsykoevuotenani 2012 esseessä kysyttiin yhtä taulukkoa, joka oli kirjan johdannossa. Kuitenkaan kokeessa ei tarvitse osata mitään, mitä valintakoekirjassa ei kerrottu, joten lukiolaiset eivät mielestäni saaneet kokeessa mitään etumatkaa, vaikka olisivatkin muistaneet Havighurstin jo lukion psykologian kursseilta.




Juttelin erään joensuulaisen abin kanssa, joka oli käynyt eilen Jyväskylän psykologian pääsykokeessa. Hänkin koki valmistautuneensa "väärin" ja panostaneensa tilastotieteessä eniten laskukaavojen ulkoaopetteluun. Hän joutuikin yllättymään kokeessa, jossa painotettiin tilastotieteen teoriaa eikä niinkään laskemista. Vähän samanlaisia fiiliksiä kokivat varmasti monet Joensuuhun hakeneet, sillä kokeen sisällöstä oli saatavilla hyvin vähän tietoa etukäteen. Kuitenkin on hyvä muistaa, että kaikki olivat samalla lähtöviivalla: kaikki tiesivät kokeesta yhtä paljon etukäteen ja valmistautuivat sen mukaan. Tärkeintä onkin aina lukea pääsykokeeseen niin monipuolisesti, että selviää kysymyksestä kuin kysymyksestä.

Ja vaikka hakijoita on satoja, ei kukaan tee pääsykokeessa täydellistä suoritusta. Vuoden 2015 fukseistakaan kukaan ei ollut etukäteen ollut varma, pääsisikö sisään. Se on aina sekä taidosta että tuurista kiinni. Kunhan tekee parhaansa, voi hyvinkin päästä sisään. Jos ei heti ensimmäisellä kerralla pääse, voi miettiä omaa motivaatiotaan: onko halu päästä opiskelemaan psykologiaa niin kova, että kannattaa käydä koko lukuprosessi läpi uudestaan. Jos vastaus on kyllä, kannattaa ehdottomasti yrittää kaikkensa!


Ja nyt kaikki hakijat kesälaitumille! Palkitkaa itsenne urakasta ja olkaa ylpeitä :)


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Viime hetken käytännönohjeita pääsykokeeseen, 2


Ajattelin nyt näin aamutuimaan ennen töihin menoa vielä vähän jatkaa tuota edellistä postausta. Sen tarkoituksena oli siis antaa käytännönvinkkejä pääsykokeeseen saapuville ja samalla hieman spekuloida kokeen sisältöä. Lopputuloksena taisi kuitenkin valitettavasti olla vain lisää epävarmuutta hakijoiden keskuudessa, mitä en todellakaan tarkoittanut. Niinpä yritän nyt selventää vähän: kukaan ei tiedä, millainen koe tulee tänä vuonna olemaan, en minä, eivätkä valmennuskurssin järjestäjät. Jokainen arvio pääsykokeen sisällöstä on enemmän tai vähemmän valistunut arvaus, kuten olen aiemminkin painottanut. Kokeessa tulee luultavasti olemaan monivalintakysymyksiä, ja ne voivat olla niin tilasto- kuin psykologiaosuudesta. Varmaa on se, että kysymykset tulevat koskemaan etukäteen ilmoitettuja kirjoja, joten jos olet lukenut ne huolella, pärjäät kokeessa varmasti, oli se millainen tahansa. Pääsykokeessa tarvitaan aina niin tuuria kuin taitoa, eikä tämä kerta tule olemaan poikkeus.

Kannattaa kuunnella näitä anonyymeja kommentoijia, jotka onnistuivat kiteyttämään koko asian juuri niin kuin itsekin tarkoitin:

1) Oli kyseessä sitten essee tai monivalinta, täytyy asiat osata yksityiskohtia myöten. Joensuun psykan pääsykokeessa essee ei todellakaan tarkoita sitä, että kirjoitetaan asiat suurinpiirtein ja ympäripyöreästi. Jos asiat osaa, ne osaa. Kuten Roosa sanoi, kysymystyypillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä.
2) Älkää nyt hyvät ihmiset käyttäkö liikaa aikaa sen miettimiseen, mitä kokeessa on tulossa. Sen näkee torstaina. Kaikki perusasiat ovat olleet kuitenkin tiedossa koko ajan: pääsykoekirjat sekä se, että laskinta ei kokeessa tarvita. Tiedossa on myöskin ollut, että kilpailu Joensuussakin on kovaa. Eli asiat täytyy onnistuakseen opetella läpikotaisin, oli tulossa sitten monivalintaa tai esseetä. Lähtötilanne on myös ollut kaikille sama eli kenelläkään ei ole ollut sen enempää tietoa pääsykokeen sisällöstä. Tänä vuonna tilanne on sikälikin tasa-arvoinen, että kyseessä ovat uudet pääsykoekirjat.
Ottakaa iisisti, levätkää pari päivää ja menkää kokeeseen hyvillä mielin. Mikäli aikaa on lukemiseen käytetty ja asiaa on sisäistetty, olette jo pitkällä :) 

Eli nyt vain hirveä tsemppi päälle, huomenna se koe on jo iltapäivällä ohi ja saatte viimein huokaista helpostuksesta :)

maanantai 16. toukokuuta 2016

Viime hetken käytännönohjeita pääsykokeeseen


Palasin juuri viikonloppuna Venäjän-reissulta ja yllätyin kyllä tosissani, kun huomasin kalenterista, että Joensuun psykologian pääsykokeet ovat jo tämän viikon torstaina! Kevät tuntuu menneen ohi todella nopeasti. Toivottavasti tänä vuonna hakevien kevät on kuitenkin tuntunut kestäneen sen verran, että olette ehtineet valmistautua pääsykokeeseen rauhassa.

Viime vuonna olin mukana avustamassa pääsykokeiden järjestelyissä. Kirjoitin myös noista tunnelmista postauksen. En ole aivan varma, ehdinkö tänä vuonna mukaan auttelemaan, mutta olen kyllä hengessä mukana! Ajattelin nyt kertoa pääsykokeista hieman, jos se vähän auttaisi hakijoiden jännitykseen. Ainakin itse olin pääsykokeessa aivan pihalla: en uskaltanut ottaa eväitä, kun niistä ei ollut mitään ohjeita, enkä uskaltanut myöskään mennä vessaan. Onneksi opintojen aikana olen jo vähän ehtinyt kerätä lisää rohkeutta :D


Nämä maisemakuvat otin aivan maaliskuun lopussa. Eipä näytä Joensuussa enää näin ankealta!


Valintakoehan alkaa siis tänä vuonna kello 13, mutta hakijoita pyydetään saapumaan Carelia-rakennukselle jo 12:30. Kannattaa olla ajoissa ja laskea tulomatkaan mukaan mahdolliset viivästykset, jos kulkee pitkän matkan. Jos tulee tosi ajoissa, Carelian aulassa on opiskelijaruokala, jossa voi käydä lounaalla.

Hakijat on jaettu sukunimen perusteella eri saleihin, joihin heidät ohjataan Carelialta (lista löytyy täältä). Ainakin viime vuonna saleihin ohjaavilla henkilöillä oli isot kyltit, joiden avulla löytyi varmasti oikea henkilö, jota seurata. Kunhan vaan muistaa sukunimensä kaikesta jännityksestä huolimatta, niin tämän vaiheen pitäisi kyllä onnistua. Jos tulee paikalle myöhässä, voi keltä tahansa yliopistolla liikkuvalta ihmiseltä kysyä tietä oikeaan saliin. Pääsykoettahan pääsee tekemään vielä puoli tuntia kokeen alkamisen jälkeen, sillä ensimmäisen puolen tunnin aikana kokeessa olevat eivät saa poistua paikalta.

Ja toisin kuin minä aikoinaan luulin, sekä syöminen että vessassakäynti ovat täysin mahdollisia toimenpiteitä kokeen aikana. Monet ovat sanoneet, että kokeessa voi tulla niin kiire, ettei aikaa riitä hukattavaksi, mutta sehän tietysti riippuu omasta nopeudesta. Itse olen kokenut hyväsi ottaa kokeisiin mukaan rannekellon, josta voi seurata ajan kulumista. 

Kokeessa pitää sekä kirjoittaa essee että vastata tilastotieteen monivalintatehtäviin. Ne tehdään erillisille papereille, sillä esseet tarkastetaan Joensuussa ja monivalinnat Jyväskylässä. Koetta palauttaessaan hakijan on vielä tietenkin todistettava henkilöllisyytensä.

Toivottavasti näistä lyhyistä ohjeista on hyötyä. Hirveästi tsemppiä viimeiseen rutistukseen, toivottavasti ahkeruus palkitaan opiskelupaikalla! :)

maanantai 9. toukokuuta 2016

"Oletko valmis aikuiseksi?"


Olen siinä elämäntilanteessa, että valmistun pian. Kursseja on jäljellä alle vuoden ajaksi, joten seuraavaksi minun pitäisikin suunnata katseeni harjoitteluun. Niin kuin olen jo tehnytkin, kyselemällä Joensuusta ja pääkaupunkiseudulta eri psykologian alan toimijoilta. Haluaisin pysyä asiassa positiivisena, mutta pakko kyllä kertoa, että useimmista paikoista vastaus on ollut A) Ei ole rahaa, vaikka haluaisimme harjoittelijan, tai B) Kyllähän me harjoittelijoita otamme. Yhden vuodessa. Ja hakijoita on viisikymmentä. Että ei kun vain ansioluetteloa tulemaan.

Työnsarkaa siis riittää, kun yrittää kaivella kiven alta edes jonkun paikan itselleen. Psykologian sisäänottomäärien nosto näkyy selvästi jo tässä vaiheessa, enkä edes uskalla kuvitella, mitä esimerkiksi neljän vuoden kuluttua tapahtuu. Opiskelijoiden täytyy varmasti olla valmiita muuttamaan yhä kauemmas pohjoiseen tai muille syrjäseuduille tai vaihtoehtoisesti karruttaa cv:tään superahkerasti heti ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Itse olen sellainen kotihiiri, joka ei varmasti pärjäisi lähes puolta vuotta yksin tuntemattomassa kaupungissa. Tietenkin jos on kovin seikkailunhaluinen, saa kyllä helposti mahdollisuuden lähteä vaikka kuinka kauas.

Kuten aiemmasta tekstistä voikin jo päätellä, psykologian opintoihin kuuluu opintojen lopuksi tehtävä harjoittelu. Se kestää viisi kuukautta ja siitä saa palkkaa. Harjoittelun tarkoitus on kokeilla omia siipiään oikeana psykologina, eli harjoittelija tekee samoja töitä kuin jo valmistuneet psykologit. Erona on, että harjoittelija saa säännöllistä ohjausta ja käy myös yliopistossa jakamassa kokemuksiaan toisille harjoitteluaan samaan aikaan suorittaville opiskelijoille. Psykologiharjoittelu ei niin ollen ole mitään hengailua, vaan totisinta totta, kun töihin joutuu ihan oikeasti.

Kesän ensimmäinen jäätelöpallo vappuna maistui niin hyvältä...

Eräs kaverini kysyi minulta äskettäin, olenko nyt valmis olemaan aikuinen. Olen itsekin pohtinut tuota kysymystä kovasti. Jos samaa olisi kysytty tämän lukuvuoden alussa, olisin vuodattanut kaiken ahdistukseni valmistumisen ajatuksesta: en halua menettää opiskelijaelämää, en halua muuttaa pois Joensuusta, en halua kokoaikatyöhön... Yllättävän paljon voi kuitenkin mieli muuttua alle vuodessa, sillä nyt olen saanut miettiä asiaa toden teolla. Olen pohtinut paljon elämääni ja sen tulevaa suuntaa. Nyt vastasinkin kaverilleni, että kyllä olen valmis. Rakastan Joensuuta yli kaiken. Viimeiset neljä vuotta olen ollut onnellisempi kuin koskaan ennen. Silti olen pikku hiljaa alkanut hyväksyä sen, että alkaa olla aika siirtyä eteenpäin ja aloittaa jälleen uusi vaihe elämässä. On ollut hauska sekoilla bileissä ja kehittää aivan oma vuorokausirytmi irrallaan yhteiskunnan vaatimuksista, mutta olisi se myös hauskaa olla oikeissa töissä ja tehdä kaikkea vastuullista ja vakavaa, kuten ostaa oma koti tai liittyä työttömyyskassaan. Olen sitä mieltä, että kaikelle on aikansa: minun aikani psykologian opiskelijana on pian ohi. Parempi lopettaa, kun tuntuu vielä hyvältä.

Tältä en sitten enää aikuisena näytäkään: väsyneeltä, krapulaiselta, hiukset
kolmatta päivää samoilla kiharoilla. Hyvästi opiskelijavaput!

torstai 5. toukokuuta 2016

Vappuhulinoita


Eipä ole viime aikoina tullut oikein kirjoiteltua blogiin, kun ennemmin olen yrittänyt nauttia aivan täydellisistä keleistä. Nyt ajattelin kuitenkin jakaa teille hieman kuvatunnelmia vapusta. Oidipus ja Kassos (eli kasvastustieteiden ainejärjestö) järjestivät yhteiset vappujuhlat Kahvila Laiturissa. Tarjolla oli syömistä, juomista, ohjelmaa ja rentoa yhdessäoloa. Minusta oli kyllä mukavin vappu ikinä! Paikalla oli niin uusia kuin vanhoja opiskelijoita, jopa minun ikivanha vuosikurssini (2012) oli hyvin edustettuna :D

Huomasin muuten, että blogille on tullut useita uusia lukijoita. Tervetuloa ja kertokaahan postaustoiveita, jos sellaisia tulee mieleen! :)


Ihan alkajaisiksi piti koristella ja pussailla kaikki ilmapallot.

Tarjolla oli myös pientä ohjelmaa. Kuvasta päätellen kovin hauskaakin!



Beer Pong herätti kaikenlaisia tunteita.



Pitihän se itsekin päästä kameran eteen. Kiitos kuvaajalle, kuka lienetkin :D