Vieraana makasiiniohjelmassa

"Somen pimeä puoli"

Eräänä päivänä kuulin Karelia ammattikorkeakoulun media-alan opiskelijoiden aikovan kuvata puolen tunnin mittaisen makasiiniohjelman aiheesta "Somen pimeä puoli". Ohjelman tekijät etsivät keskusteluun mukaan psykologianopiskelijaa "asiantuntijaksi". No, postauksen lopusta löytyvästä videosta voi jokainen muodostaa oman mielipiteensä siitä, kuinka asiantuntija olinkaan!

Lähdin mukaan heti ohjelmasta kuultuani, koska no, miksi ei? Olen pyrkinyt kehittämään omia esiintymistaitojani ja vähentämään esiintymisjännitystä. Näinhän se mahdollistuu oikein sokkihoitona. Valmistauduin ohjelmaan etukäteen etsimällä netistä artikkeleita ja eri alojen opinnäytetöitä, joissa käsiteltiin sosiaalisen median ja ihmisen suhdetta. Yritin keksiä mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä näkökulmia.

Varsinaiset haastattelukysymykset sain sähköpostilla muutama päivä ennen haastattelua. Harjoittelin niihin vastaamista etukäteen, koska pelkäsin niin paljon jäätyväni totaalisesti kuvaustilanteessa. Lopulta huomasin valmistautuneeni liiankin hyvin: osa kysymyksistä jäikin suorassa lähetyksessä pois, enkä ehtinyt sanoa kaikkea, mitä olin suunnitellut. No, toivottavasti onnistuin kertomaan ne fiksuimmat oloiset argumentit :D

Kuvaus tapahtui Joensuun Tiedepuistolla media-alan opiskelutiloissa. Meidät vierailijat oli pyydetty paikalle kello 14 ja ohjelman kuvaaminen alkoi kello 15. Sitä ennen meille esiteltiin ohjelman tekijöitä, kerrottiin homman etenemisestä, näytettiin ohjelman aikana toistettavat välivideot ja tarjottiin syömistä.

Koko ohjelma oli lopulta ohi hujauksessa, enhän itse ollut ruudussa kuin muutaman minuutin. Jälkeen päin kuulin, että osa ohjelman tekijöistä päivitteli, kuinka vakavaksi keskusteli meni. Itse koin aiheen ja kysymykset niin vakavaksi, ettei mieleeni kyllä juolahtanut mitään erityisen hauskoja sutjauksia :D Minkähän vitsin olisi esimerkiksi voinut sulavasti heittää kysymykseen, "Onko tällainen täydellisyyden tavoittelu kaikilla elämän osa-alueilla lisännyt tai kenties vähentänyt nuorten mielenterveysongelmia?" On kyllä myönnettävä, että tylsäksi tässä on opintojen myötä muuttunut. En osaa provosoitua ja heitellä kärkkäitä kommentteja enää samalla syötöllä, vaan "joudun" pohtimaan asioita vähän joka näkökulmasta ja lopulta toteamaan, että asia voi olla näin tai sitten näin :D

Vieraille jaettiin ohjelman tarkka käsikirjoitus ennen kuvauksia.

Studiossa oli pilkkopimeää lukuun ottamatta lavasteiden valaisua.

Sekä tekijät että välineet vaikuttivat tällaisen tietämättömän silmään hyvin ammattimaisilta :D

Sekä ennen että jälkeen kuvausten oli tarjolla syötävää. Meidän haastateltavien erityisruokavaliot oli tosin jätetty kysymättä. Eipähän tullut herkuteltua liikaa!

Oli kyllä hauska kokemus taas kerran. Pääsin erittäin syvälle epämukavuusalueelleni ja selvisin. Suosittelen kyllä tarttumaan yllättäviin tarjouksiin edes silloin tällöin. Ainakin sitä saa jotain kerrottavaa kuulumisista kyseleville! Tässä alla siis koko puolituntinen ohjelma. Saavun paikalle toisen videopätkän aikana noin 12 minuutin kohdalla.

P.S. Kanssani esiintyneen Vernan blogi löytyy täältä.

Päiväni Roosana: videopostaus

Blogini on kokenut muutoksia tulevan talven kunniaksi: vaihdoin bannerin ja kuvasin ensimmäisen videon blogia varten. Halusin koittaa siipiäni videokuvaajana, koska valokuvaus tuntuu jo liian helpolta. (vitsi, vitsi!) Oikeasti halusin kertoa pienen tarinan siitä, millainen tavallinen päiväni voisi olla. Pelkän tekstin ja kuvien kanssa ei olisi pystynyt näyttämään asioita samalla tavalla. Niinpä päädyin tähän ratkaisuun. Toivottavasti tykkäätte :)

Kuvaaminen oli hauskaa, joskin tulin siihen tulokseen, että kaipaan vielä paljon harjoittelua :D kävellessä kamera heilui ties mihinkä suuntaan ja tarkensi ohi naamastani, vaikkei ruutuun paljon muuta mahtunutkaan. Yksin kuvatessani innostuin selittämään niin paljon, että jouduin lopulta leikkaamaan puolet videosta pois, jotta katsojat säilyisivät hereillä.

Video on siis läpileikkaus keskiviikostani: aamutyöt, lenkki kaverin koiran kanssa (jonka saatoitte nähdä jo näissä kuvissa), lounaskokous pikkujoulujen järjestäjien kanssa, harjoitushaastattelu, kurssityön tekemistä ja lopuksi kuntosalikäynti ja salkkareitten katselu, jotka eivät teidän onneksi videolle tallentuneet.

Video YouTubessa.

Harjoitushaastattelu liittyy Elämänkulun tutkimuksen praktikum -nimiseen maisterikurssiin, jota parhaillaan suoritan. Kurssilla suoritetaan elämänkertahaastattelu jollekin tuntemattomalle, noin 50-vuotiaalle henkilölle. Meille opiskelijoille on jaettu valmis haastattelurunko, jonka avulla käsitellään aikalailla kaikki elämän osa-alueet lapsuudesta tulevaisuuden pohtimiseen. Olin itse todella skeptinen kurssin alkaessa, koska haastattelun tekeminen, litteroimiinen ja analysoiminen kuulosti aivan järkyttävän työläältä, mutta nyt olen jostain kumman syystä innostunut ihan tosissaan :D Ihanaa päästä ihan luvan kanssa kaivelemaan jonkun ihmisen koko elämää ja ehkä samalla kuulla jotain elämänviisauksia.

Lopuksi mainitsen videossa vielä Akuutit traumaattiset kriisit -kurssin, joka on myös piakkoin alkamassa. Sain kuulla luentokurssin vaihtoehtoisesta suoritustavasta ohimennen kaveriltani ja kiinnostuin. Niinpä suoritan kurssin suomentamalla ohjemateriaalia pakolaisten kohtaamiseen ja heidän kanssaan keskustelemiseen. Keväällä meidän opiskelijoiden olisi tarkoitus käydä kouluttamassa pakolaiskeskusten työntekijöitä ja vapaaehtoisia materiaalien perusteella. Hauskaa, että luentokurssista saatiin kertaheitolla näin käytännönläheinen! Mukavaa päästä auttamaan pakolaiskeskuksia jollakin tavalla ja olla hyödyksi.

Yleensä teen päivät pitkät gradua yliopiston kirjastolla, mutta siitä on turha mitään videota tehdä. Nyt otteeni on vähän lipsunut, kun olen koko syksyn naputellut samaa tekstiä ja alkaa mitta olla jo täynnä. Toiveissa olisi, että saisin sen alkukeväästä palautettua, valmiina tai keskeneräisenä, että pääsisin sitten takaisin opintojen pariin. En ole ollut monella luennollakaan sitten viime kevään. Onhan se mukavaa, kun aikataulut saa suunnitella ihan oman mielen mukaan, mutta eipä valmiista lukujärjestyksestäkään haittaa olisi.

P.S. Loin blogille YouTube-kanavan siinä toivossa, että ottaisin videoiden kuvaamisen epäsäännölliseksi tavaksi.

P.P.S. Videourani ensimmäinen taidonnäytteeni oli Joonaksen avustaminen tämän musiikkivideon kuvaamisessa:

Video YouTubessa.

Joensuulaisesta psykologiasta

Joensuun ja Kuopion abipäivät olivat vähän aikaa sitten ja osa lukiolaisista varmaan pohtii jo, mille alalle tai mihin kaupunkiin lähtisi opiskelemaan. Siksi ajattelin nyt hieman valottaa kaikille opinahjoa harkitseville, millaista psykologian opiskeleminen täällä Joensuussa on minun kokemukseni mukaan ollut.

Lumi saapui jo Joensuuhun, mutta tässä vielä muisto muutaman kuukauden takaisesta ruskasta. Tällä kertaa kuvia ei ole muokattu ollenkaan, vaan latasin suoraan kamerasta blogiin. Nauttikaa!

Tilastotiede tulee muuttamaan Itä-Suomen yliopiston psykologian valintakoetta radikaalisti. Opintojen sisältöä se ei ainakaan heti muuta, sillä opetussuunnitelma pysyy varmasti vielä jonkin aikaa. Siksi uskallan opinnoista vähän kertoakin, kun ei ainakaan ihan erilaista ole vielä ensi vuonna :D

Joensuussa opetuksessa painottuvat ne aiheet, joita meillä myös paljon tutkitaan: elämänkulku, sosiaalipsykologia koulutuksessa, psykologiset interventiot ja organisaatiopsykologia. Esimerkiksi elämänkulku on minun opinnoissani nyt esillä elämänkulun tutkimuksen kurssilla, jossa tuntemattomalle ihmisille suoritetaan elämänkertahaastattelu. Koulutuksen sosiaalipsykologia on vahvasti esillä kahdella aineopintokurssilla, joissa molemmissa pääpaino on koulutettavuuden käsityksellä. Psykologisia interventioita käsitellään vähän joka kurssilla enemmän tai vähemmän, eniten tietenkin opintojen loppupäässä. Organisaatiopsykologiasta on pari kurssia ja sitä voi myös lukea sivuaineena.

Mielestäni Joensuussa opetus on hyvin pohdiskelevaa ja muistuttaa filosofista tai sosiologista keskustelua. Opiskelijoilta odotetaan kykyä miettiä asioita monesta näkökulmasta. Ei kenenkään tarvitse olla filosofi tänne tullessaan, mutta ajattelutaidot kehittyvät kyllä nopeasti opintojen myötä. Taito ymmärtää erilaisia elämäntilanteita, motiiveja ja muita toimintaan vaikuttavia tekijöitä kehittyy kuin itsestään opintojen edetessä. Ihminen käsitetään koko elämän ajan kehittyväksi olennoksi, jonka toimintaan vaikuttavat paitsi luontaiset taipumukset myös sosiaalinen ympäristö.

Luentokursseja, joilla ei ole pakollista läsnäoloa, on etenkin perus- ja aineopinnoissa paljon. Samoin kirjatenttejä. Mitä pidemmälle opinnoissa mennään, sitä enemmän on läsnäolopakollista lähiopetusta. Tämä on hyvä huomio etenkin niille, jotka suunnittelevat suorittavansa maisterivaiheen asuen muualla kuin Joensuussa. Toinen merkittävä asia liittyy kurssikirjoihin: suurin osa on englanninkielisiä. Tieteellinen teksti englanniksi on kyllä ajoittain aikamoista siansaksaa, mutta todella nopeasti siihen tottuu, vaikkei kauhean haka olisikaan.

Joensuussa opiskelusta voi saada kuvaa myös näiden aiempien tekstieni avulla:
Mielenterveyden ammattilaiseksi: Kliininen psykologia I
Sivuteillä: Sivuaineiden käsikirja kallonkutistajille
Joensuun psykologia muutoksessa
Puolivälissä psykologiksi
Elämää kirjoitusten jälkeen


Jos haluatte tietää lisää tai jokin mielessänne oleva kysymys jäi ilman vastausta, kysykää pois! En välttämättä muista enää kauhean hyvin, mitkä asiat mieltä askarruttavat opintopaikkaa valitessa. Tai jos kanssaopiskelijat ovat opinnoistamme ihan eri mieltä, saa kertoa. Anonyymi kommentointi on mahdollista :D

Tilastotieteen rantautuminen Joensuuhun

Joensuun psykologian valintakoe tulee muuttumaan ensi vuonna radikaalisti. Kuten monet ovat jo varmaan kuulleet, filosofian kirja korvautuu tilastotieteellä. Tämän muutoksen myötä Suomessa ei ole enää yhtäkään yliopistoa, jonka psykologian pääsykokeessa ei olisi mukana tilastotiedettä. 

Ensi syksynä onkin jännittävää nähdä, kuinka tilastotieteen mukaanottaminen vaikuttaa Joensuuhun hakijoihin. Aiemmin tilastotieteen puuttuminen on ollut yksi merkittävä osa vetovoimaamme. Meille ovat usein hakeneet ne psykologiasta kiinnostuneet, joilta puuttuu matemaattinen intohimo. Mitä nyt tekevät ne, jotka eivät pärjää kaavojen ja numeroiden kanssa? Pääsevätkö he sisään ahkerasti laskuja tekemällä vai hakeutuvatko he suoraan jollekin muulle samankaltaiselle alalle, kuten sairaanhoitajaksi, sosiaalityöntekijäksi tai sosionomiksi?

Vakavan tekstin vastapainoksi sopivat hyvin koirapuiston tunnelmat.

Valitettavasti tyhjentävää vastausta tuskin löytyy. Sanoisin kuitenkin tuleville hakijoille, ettei tilastotieteestä kannata hermostua. Et voi tietää, voisitko päästä sisään psykologiaan, jos et edes yritä. Ei kannata masentua alhaisista sisäänpääsyprosenteista tai Suomi24-foorumin typeristä kommenteista. Ennemmin kannattaa pitää mielessä se, että aina joku pääsee sisään. Harvoin kukaan heistäkään on missään vaiheessa voinut olla satavarma siitä, että aloituspaikka osuu omalle kohdalle. Psykologian opiskelupaikka on aina taidon ja tuurin sekoitus, eikä kukaan aloituspaikan saanut ole yli-ihminen. Miksi sinä et siis muka voisi päästä myös?

Valintakokeessa huomioidaan mielestäni hyvin hakijoiden erilaiset taustat. Hakijan kannattaa pitää mielessä, että sisään voi päästä niin kirjoitusten ja valintakokeen yhteispisteillä kuin pelkän kokeen pisteillä. Lisäksi jo aiemmin maisterintutkinnon suorittaneet, jotka ovat suorittaneet myös psykologian aineopinnot, voivat hakea samalla kertaa sekä erillishaussa että yhteishaussa. Niinpä hakija voi päästä toisessa haussa sisään, vaikka toisessa pisteet eivät riittäisikään.

Pääsykokeiden tunnelmaan voi virittäytyä myös näiden aiempien tekstieni avulla: 

Joensuun psykologian pääsykokeet

Elämää kirjoitusten jälkeen

P.S. Vuoden 2016 ajankohta on herättänyt hämmennystä. Viimeisimmän tiedon mukaan valintakoe pidetään 19. toukokuuta kello 13-16. Jos aikaa muutetaan, sen näkee täältä.

Muistoja Madeiralta

Blogini jäi nyt yllättäen vähän hiljaiselolle. Olen ihan aikuisten oikeesti panostanut graduun, jonka tuloksia minun pitäisi kohta pystyä esittelemään. Päivät ovat kuluneet oikein leppoisasti yliopiston kirjastolla tietokoneen ääressä rönöttäen. Olen taas pohdiskellut paljon opiskeluja ja elämää yleensäkin, niistä sitten seuraavissa postauksissa.

Nyt kun päivät ovat lyhentyneet ja harmaantuneet, on hyvä aika alkaa muistella niitä ihania säitä ja maisemia, jotka minua Madeiralla hemmottelivat. Syyslomalla vietin siis viikon Joonaksen, äitini, siskoni ja hänen kihlattunsa kanssa Madeiran ihanalla saarella. Olin lomaillut Madeiralla aiemminkin muutama vuosi sitten, mutta silti sen kauneus pääsi yllättämään aivan totaalisesti. 

Hotellimme, viinitila Quinta do Furao Santanassa.

Hotellilta oli aikamoiset postikorttimaisemat.

Tuo saari on kyllä lempipaikkani maailmassa. Se on kuin aivan toinen ulottuvuus, jossa aika on pysähtynyt. Joka puolella näkyy kallioita ja vuoria, kasveja ja eläimiä. Kauneutta on niin paljon, että sydän meinaa pakahtua.

Haluan jakaa teillekin Madeiran pysähtyneen tunnelman muutamien kuvien avulla. Suurin osa ei ole mitään perinteisiä maisemakuvia, koska olen niiden ottamisessa ihan surkea :D Vaikka koen usein voivani ilmaista itseäni valokuvien avulla, on paljon tilanteita, joita kamera ei pysty tavoittamaan. Ne hetket säilyvät vain muistoissa.

Aika kivat näkymät tämänkin talon ikkunoista.

Paikalliset kalastajat kävelivät valtavan jyrkänteen reunalla varsin tottuneesti.

Näimme upeita hylättyjä taloja joka puolella.

Hylätyn sataman rauniot Calhaussa.

Madeira on ehdottomasti paikka, johon kannattaa lähteä nauttimaan luonnosta. Uimarantoja siellä ei juurikaan ole, eikä oikeastaan helteitäkään. Eikä missään tapahdu mitään, koska saari on niin pikkuinen. Täydellinen lomailukohde minun mieleeni :D

Matkailusta olen kertonut aiemminkin, Tukholmasta ja aiemmista matkoistani. Vielä en ole suunnitellut seuraavaa reissua, pitää varmaan aloittaa, että on jotakin, mitä odottaa.