maanantai 31. elokuuta 2015

Syksyn sävelet




Huomenna alkaa syyslukukausi. Odotan kauhulla sitä kilometrin jonoa ruokalaan, taistelua vapaista tietokoneista ja kurssikirjoista, jatkuvaa sähköpostien lukemista ja kirjoittamista, luennoilla tuntitolkulla istumista... Ei vaan, ihan oikeasti odotan innolla "koulun" alkua! Kesäloma on ollut ihanan rentouttava kaikessa tapahtuman puutteessaan, mutta nyt on jo alkanut tuntua, että olen valmis palaamaan oikeaan elämääni

Siihen tulee syksyllä kuulumaan gradun tekemistä, Oidipuksen hallituksen johtamista, kaikenlaista tapahtumien järjestämistä, salilla käymistä ja ratsastusta. Noin nyt aluksi :D. Siirryn opinnoissani maisterivaiheeseen, sillä kävin muutama päivä sitten hakemassa kanditutkintoni psykologian oppiaineen sihteeriltä. Jee!! Onhan se toki vain välietappi ennen psykologiksi valmistumista, mutta päätin silti olla ylpeä itsestäni. Sain ensimmäisen tutkinnon tavoiteajassa eli kolmessa vuodessa valmiiksi hyvin arvosanoin huolimatta siitä, että tein koko ajan hirveästi kaikkea ylimääräistä (kuten töitä) ja olin välillä ihan poikki. Tuntuu siltä, että näiden kolmen vuoden aikana olen oppinut hirveästi asioita, jotka ovat muuttaneet minua ihmisenä positiivisempaan suuntaan. Olen oppinut ymmärtämään niin muita kuin itseänikin paremmin - ja samalla oppinut sen, mitä vähän oikeasti ymmärrän. Kun tulin suoraan lukiosta yliopistoon, odotin löytäväni oikeat ja väärät vastaukset. Niiden sijaan olen löytänyt yhä enemmän kysymyksiä, joissa riittää pohdittavaa koko loppuelämäksi.

Oidipuksen hallitus piti kokouksen aiemmin tässä kuussa. Oli kiva nähdä, miten aktiivisia ihmiset jaksavat taas olla loman jälkeen. Keksimme syksylle vaikka minkälaista toimintaa, esimerkiksi nämä: 

SYYSKUU
Utran retkeilypäivä
Oidipuksen liikuntavuoro
Fuksiaiset
Norsupallo + mölkky
Ainejärjestöpäivä: Haalarimerkkitori (klo 10-14)
+ Haalarimerkkien ompelukerho

LOKAKUU
Sitsit
Fuksi-info


PS. Kadotin kuvanmuokkausohjelmani tietokoneen huollon yhteydessä. Mutta eiväthän nämäkään kuvat kovin pahalta näytä, vai mitä ;)

Ihanaa lukuvuoden alkua kaikille! Tsemppiä syksyyn :)


Kandi-Roosa koulumatkalla :D


perjantai 21. elokuuta 2015

Aina matkalla jonnekin, minne ikinä päätyykin...



Palasimme juuri takaisin Suomeen Tukholmasta, jossa lomailimme viimeiset neljä päivää. Etukäteen vähän jännitti tämä meidän ensimmäinen yhteinen matkamme, mutta kyllähän me sieltä vielä pariskuntana palasimme!

Olen ehtinyt matkailla elämäni aikana jo jonkin verran. Olen nähnyt Madeiraa, Kyprosta, Itä-Saksaa, Sveitsin St. Gingolphia, Italian Genovaa, Hollannin Arnhemia, USA:n Marylandia ja mitähän kaikkea... Matkustaminen on mukavaa! Aina oppii jotain uutta, eksyy vieraassa kaupungissa ja löytää uusia lempiruokia. Voisihan sitä ajatella, että rahansa voisi käyttää paljon järkevämminkin. Toisaalta, onko mitään arvokkaampaa kuin mahtavat muistot?


Viimeisimmät reissuni olen tehnyt New Yorkiin ja Montpellieriin. Molemmat olivat aivan mahtavia reissuja. Ajattelin jakaa näiden reissujen parhaimpia otoksia, kun Tukholman-kuvissa kestää varmasti jonkin aikaa.



Montpellier 2014:



Ihana Aigues Mortesin linna...

... ja näkymät sen muurilta.
Ranskassa oli kyllä parhaat ruoat ikinä!






New York 2013:





Kauniin karu Meatpacking District.

Chelsey Market ja sen yläpuolella vanhaa junarataa kulkeva
Highline -puisto olivat New Yorkin parhaimmistoa.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Lomailusta




Viimein alan tuntea palautuneeni viime vuodesta. Johan tätä on odoteltukin! Vielä kesän alussa olin aivan rauniona. Yritin kyllä tehdä töitä ja gradua, mutta ei siitä mitään tullut. Oli kyllä pakko sitten viimein myöntää, että nyt pitäisi vain yrittää levätä. Niinpä kesä on mennyt lenkillä, salilla ja kirjoja lukiessa. Olen jopa löytänyt uuden lempisarjani, Neiti Fisherin etsivätoimiston. Tuntuu hyvältä, kun voimat pikku hiljaa palautuvat. On aika pelottavaa ajatella, että oli romahduksen partaalla 22-vuotiaana. Jospa nyt sitten opin, mikä on liian tekemisen raja.

Nyt minua on jäänyt vaivaamaan Ylen julkaisema artikkeli heinäkuulta. Olette ehkä kuulleetkin tästä jutusta, jossa lahtelainen opiskelija kertoi joutuvansa selittelemään sitä, että on päättänyt pitää kesän lomaa. Kirjoituksen jälkeen alkoi kiivas keskustelu siitä, onko opiskelijalla oikeus lomailla "yhteiskunnan rahoilla". Itseäni ärsyttää todella paljon tuollainen asenne. Jos sitä on ensin niska limassa ja tuli perseen alla huhkinut koko vuoden ja suorittanut päälle 80 opintopistettä eli lähes tuplasti vaaditun määrän, niin sittenkö ei kuitenkaan ole ansainnut lomaa, koska on vain opiskelija? Voin kertoa, että itse olen nostanut aina kesäisinkin opintotukea, jotta saisin tehdä vähemmän töitä ja edes vähän levätä. 

Välillä tuntuu, ettei ihmisten mielestä opiskelija ole edes ihminen. Kenelle työssäkäyvälle voisi muka sanoa, että "teehän 12 tuntista työpäivää ja jätä kesäloma välistä, ettet vaan ole rasite työnantajalle". Jos tässä nyt kuitenkin olisi tarkoitus opiskella yli viisi vuotta ja sen jälkeen olla työelämässä seitsemänkymppiseksi asti, niin kyllä sitä välillä tarvitsee lomaa.

No en tiedä, ehkä olen itse väärässä tästä. Aihe vaan tuntuu aika henkilökohtaiselta, kun tulee tuota opiskelua aika paljon harrastettua. Mutta sitten positiivisiin aiheisiin. Mitäs on syksyllä luvassa? Vaikka sun mitä, esimerkiksi gradun kanssa puuhailua, Oidipuksen puheenjohtajuutta ja ratsastusta. Sitä ennen käyn kuitenkin vielä reissussa Tukholmassa ja esiinnyn Joonaksen kanssa äidin kuusikymppisillä. Olen aina jännittänyt kaikenlaisia esiintymistilanteita aivan hulluna, joten olen viime aikoina yrittänyt pakottaa itseni esiintymään enemmän. Varsinkin laulaminen on niin hauskaa, että teen sitä  mielelläni, vaikka tärisen niin paljon, että meinaan tippua tuolilta :D Jos joku ei ole vielä nähnyt viimevuotista ystävänpäivälahjaani Joonakselle, niin tässä se on: Moody Peaches - Anyone Else But You. Ja ei hätää, kitaransoiton suhteen olen luovuttanut kokonaan. Tämä video viimeistään todistaa, ettei se ole minun juttuni. Seuraava esitys kannattaakin ottaa ennemmin huumorin kannalta kuin totisena performanssina ;)





Muistakaa nauttia sateisen ja kylmän kesän rennoista 
hetkistä loppuun asti! :)


keskiviikko 5. elokuuta 2015

Merja mielessä




Merja on ollut mielessäni jo jonkin aikaa. Hän on yksi Joensuun psykologian legendaarisimmista opettajista, joka jätti moniin lähtemättömän vaikutuksen. En tuntenut häntä kovinkaan hyvin, mutta mieleeni painui vahvasti hänen tapansa olla täydellisesti läsnä kahdenkeskisessä keskustelussa. Toivoisin itsekin hallitsevani vielä joskus sellaiseen presenssin ja kuuntelun taidon.

Viime vuonna Merja jäi ansaitulle eläkkeelle. Me opiskelijat itketimme häntä läksiäisjuhlissa lahjalla ja kortilla, johon olimme kirjoittaneet hänelle terveisiä. Minua hieman harmittaa syksyllä aloittavien uusien opiskelijoiden puolesta, kun he eivät pääse tapaamaan tätä hienoa persoonaa. Niinpä ajattelin kertoa hänestä hieman. Hänet tunteneet voivat fiilistellä kanssani ja ne, jotka eivät ole päässeet häntä tapaamaan, voivat oppia jotain uutta :D

Merjasta oli Acatiimi-lehdessä (5/2015) juttu, jonka ajattelin referoida tänne. Kuvatkin ovat kyseisestä lehdestä.

Merja valmistui 1970-luvulla alun perin lastentarhaopettajaksi, mutta päätti myöhemmin, 34-vuotiaana, lähteä "yliopistoon tuulettumaan" ja opiskelemaan psykologiaa. Sille tielle hän sitten jäikin: hän valmistui psykologian tohtoriksi ja jäi Joensuun yliopistolle töihin. Lehtorina hän toimi 2003-2014, jona aikana hän osallistui paitsi psykologian opetuksen myös ohjauksen kehittämiseen. Ohjaajana Merja panosti opiskelijoiden kotouttamiseen yliopistoon. Hän halusi kiinnittää huomiota siihen, että opiskelijat sopeutuivat akateemiseen maailmaan ja tutustuisivat toisiinsa ja henkilökuntaan. 

Itse tunsin Merjan lähinnä ohjaajan roolissa, sillä opettajana hän oli vain yhdellä suorittamallani kurssilla. Harvoin sitä on tullut törmättyä ihmiseen, joka olisi niin helposti lähestyttävä ja avoin kuin Merja. Välillä ärsytti, kun ohjauksessa ei koskaan saanut valmiita vastauksia kysymyksiinsä, vaan aina "joutui" päättämään kaiken itse. Hänen työhuoneestaan ei ikinä saanut valmista lukujärjestystä tai valmistumisaikataulua. Muistan esimerkiksi sen, kun ensimmäisenä syksynä pyrin selvittämään psykologin työn kannalta hyödyllisiä sivuaineita. Yritin saada Merjan sanomaan, ottaisinko sosiologian vai erityispedagogiikan. Hän vain vakuutteli, että kaikki opiskelu on yhtä tärkeää, eikä mikään sivuaine ole hyödyllisempi kuin joku toinen. 

Päädyin sitten lukemaan saksan kieltä ja kulttuuria. Kiitos Merja : D





Olen varma, että Merja on jäänyt monien muidenkin opiskelijoiden mieliin. Siitä on todisteena esimerkiksi se, että häntä esittävä kuva selvisi Oidipuksen haalarimerkkikilpailun voittajiin. Päätimme lähettää merkin myös hänelle itselleen muistoksi. Kirjoitin hänelle mukaan pienen viestin:

"Terveisiä Oidipuksesta Merjalle! Tässä pieni osoitus siitä, kuinka meidän psykologianopiskelijoiden toiminta on kehittynyt entistä vilkkaammaksi Joensuussa: teetimme jo haalarimerkkejäkin!
Vaikka Oidipus ja koko psykologian oppiaine kasvaa ja kehittyy, niin ainakin yksi asia säilyy samana: lämmin muisto sinun ohjauksestasi ja opetuksestasi, joista monet saivat vuosien varrella nauttia. Tämä haalarimerkki osoittaa, kuinka monet opiskelijat jäivät kaipaamaan sinun sydämellistä läsnäoloasi.
Ihania eläkepäiviä sinulle!
Toivoo,
Roosa ja koko Oidipus"