torstai 23. huhtikuuta 2015

SPOL-viikonloppu, osa 2: Ainejärjestötapaamisen helmiä


Aiemmin kirjoitin saunaillasta ja luennosta, nyt on siis vuorossa Ainejärjestötapaaminen. 

Tiistaina Spolin blogissa julkaistiin kerralla kaksi näkemystä Joensuun Spol-viikonlopun tapahtumista. Minä kirjoitin blogiin Ainejärjestötapaamisesta ja eräs tamperelainen opiskelija SPOSista. Tässä alla oleva teksti on sama kuin Spolin blogissa julkaistu versio. 

Oidipuksen Spol-edustaja Marika esitteli uutta haalarimerkkiä.

Pari viikkoa sitten Joensuuhun saatiin samalla kertaa sekä Ainejärjestötapaaminen että SPOS, mikä takasi mielenkiintoisen viikonlopun kaikille osallistujille. Ajattelin nyt hieman muistella perjantain Ainejärjestötapaamista näin oidipuslaisesta näkökulmasta:

Ainejärjestötapaamisen pitäminen täällä Joensuussa yhdessä SPOSin kanssa tuntui suorastaan historialliselta tapahtumalta, sillä meillä ei ole nähty SPOLin tapahtumia ainakaan minun kolmen opiskeluvuoteni aikana. Niinpä Oidipuksessa kävi aikamoinen kuhina koko kevään ajan, kun viikonlopun järjestäminen pääsi vauhtiin. SPOL-edustajamme Marika ja Milja häärivät ahkerasti tapahtuman parissa ja onnistuivat innostamaan muitakin opiskelijoita järjestelyihin mukaan.

Kun psykologianopiskelijat saapuivat perjantaiaamupäivänä Joensuuhun, saatiin jälleen todistaa sitä, kuinka pitkiä Suomen välimatkat voivatkaan olla: Turusta saapuneet vierailijat olivat saaneet matkustaa yli seitsemän tuntia :D Monet valittivatkin (ymmärrettävästi) väsymystä pitkän junamatkan jälkeen, mutta kokouspaikalla nautittu lounas onnistui piristämään monia.

Ainejärjestötapaamisessa eri kaupunkien psykologianopiskelijat pääsivät jakamaan ajatuksia ainejärjestössä toimimisesta. Päivä alkoi yhteisellä keskustelulla ja jatkui kahdessa workshopissa, joista toinen käsitteli tapahtumien järjestämistä ja toinen koulutuspolitiikkaa. Ihmiset jakautuivat melko tasaisesti molempiin ryhmiin. Lopuksi vielä tehtiin yhteenvedot molempien keskustelujen kohokohdista, ja tapahtuman jälkeen osallistujille lähetettiin kattavat muistiot.


Jyväskylän Spol-edustaja Tino esitteli innokkaasti uutta laulukirjaa.

Tuntui todella mukavalta tavata muiden kaupunkien ainejärjestöaktiiveja! Ainejärjestötoimijat tekevät usein hirveästi työtä pieniä kehuja vastaan, joten tällaiset tapaamiset ovat mannaa motivaatiolle. Keskustelu tapahtumien järjestämisestä avarsi omaa näkökulmaani aikalailla: kun on nähnyt vain oman ainejärjestönsä toimintakulttuuria, sitä helposti unohtaa, millaisia muita toimintatapoja olisi vaihtoehtona. Oli mielenkiintoista kuulla, miten eri tavalla asiat hoidetaan eri kaupungeissa. Toisissa ainejärjestöissä kiinnitetään esimeriksi enemmän huomiota hallituksen ryhmäyttämiseen kuin toisissa, ja hallituksen toimintaa esitellään fukseille hyvin eri tavoin. Itse sain keskustelusta monia hyviä ideoita tapahtumien järjestämiseen.

Innostuin etenkin HOPS-ja sivuainebileiden ajatuksesta: uudet opiskelijat kaipaavat tietoa eri sivuainevaihtoehdoista, mutta toisaalta opiskeluista paasataan muutenkin aina kauhean pitkäveteisesti. Niinpä sivuaineinfon yhdistäminen rentoon illanviettoon voisi olla uusien opiskelijoiden kannalta mukavampi vaihtoehto kuin ”taas yksi tylsä luento” yliopistolla. Toisaalta monet ainejärjestöt ovat onnistuneet järjestämään mielenkiintoisia koulutustapahtumia, kuten Sexpo-koulutuksia, Hypnoosikursseja ja työelämäpäiviä. On selvää, ettei viiden vuoden koulutus ja puolen vuoden harjoittelu ehdi kattamaan aivan kaikkea psykologian alan tietoa, joten tällaiset lisäkoulutukset opiskeluaikana ovat hyödyllisiä. Pidän erittäin hyvänä saavutuksena sitä, että Kompleksin tulevasta seksuaalikoulutuksesta saa jopa opintopisteitä.

Toivottavasti Joensuun maisemat jäivät ihmisille positiivisesti mieleen!

Oidipus on kasvanut viime vuosina valtavasti suuremman sisäänottomäärän myötä. Olemme vasta parin viime vuoden aikana alkaneet todella järjestäytyä ja pitää suurempia tapahtumia, joten Oidipuksen aktiivinen toimintakulttuuri on vasta lapsenkengissä. Me vielä haemme suuntaa ja perinteitä ainejärjestöllemme. Siksi uusien jäsenten aktivointi ainejärjestötoimintaan on erityisen tärkeää, ja muun muassa tähän saimme arvokkaita vinkkejä Ainejärjestötapaamisessa. Myös uusien kumppaniainejärjestöjen valinta oli innostavaa, ja odotamme innolla tulevaa yhteistyötä Stimuluksen kanssa!

Oidipuksen puolesta haluaisin vielä kiittää kaikkia tapahtuman järjestäjiä ja osallistujia. Toivottavasti teillä oli mukava ja mielenkiintoinen viikonloppu Joensuussa ja tulkaa pian uudestaan! : )


Keväisin terveisin,
Roosa Hämäläinen
Oidipus ry:n puheenjohtaja

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Haikeaa kevättä



1.


Olen valmistellut aiemmin mainitsemaani tekstiä Ainejärjestötapaamisesta SPOLin blogia varten. Laitan sen tännekin piakkoin, mutta nyt en halua horista hirveästi vaan esitellä kuvia! 

Yhtenä iltana oli todella ihana sää ja oli vain pakko päästä kuvailemaan kämpän lähettyville. Ihan mukavia otoksia tulikin :) Omat lempparini taitavat olla kuvat 4 ja 8.


2.

3.

Kerrankin päätin harrastaa valokuvausta ihan vaan nautinnon takia. Olipa mukava hiippailla pitkin Pielisjoen rantaa uusi kamera kourassa ja ihastella kauniita maisemia. Kuuntelin Spotifysta itse tekemääni "masennus"listaa, niin pääsin ihanan haikeisiin kevätfiiliksiin.


4.


5.


6.




7.

8.


9.

Mitä tykkäsitte kuvista? Olisi kiva kuulla, mitkä miellyttivät eniten!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

SPOL-viikonloppu, osa 1: saunailtaa ja kipupsykologian menetelmiä


Huhhuh, onpa mukava mutta rankka viikonloppu takana! Voin vaan kuvitella, millaista on ollut niillä, jotka ovat joutuneet vielä matkaamaan Joensuusta kotiin Turkuun, Helsinkiin, Jyväskylään tai Tampereelle. 

Ajattelin postata erikseen perjantain ainejärjestötapaamisesta ja lauantain saunaillasta. Aloitetaan tällä tavalla loogisesti lauantaista. Perjantaista kertovan tekstin löydät täältä.







Launtaina Joensuussa pidettiin siis SPOS eli Suomen psykologian opiskelijoiden saunailta. Sen tarkoituksena on saattaa eri kaupunkien opiskelijoita yhteen, jotta he voivat verkostoitua rennoissa merkeissä. Päivä alkoi psykologi Juha Siiran luennolla. Hän on erikoistunut energiapsykologiaan, jota hän soveltaa esimerkiksi kipupotilaiden hoidossa. Hänen mukaansa energiapsykologia "on joukko menetelmiä, keinoja ja tekniikoita tasapainottaa terveyttämme ja vahvistaa elinvoimaamme. Se on eräänlainen yhteys luonnon parantavaan, korjaavaan systeemiin, joka on meissä jokaisessa". Luennollaan hän esitteli muutamia tekniikoita, joita hän työssään käyttää, esimerkiksi EMDR- ja TFT (Thought Field Therapy) -menetelmän. Kaikkien menetelmien ajatukset muistuttivat mielestäni midfulnessia, joka on myös aika kovassa nousussa. Luennolla esitellyt tekniikat kuulostivat mielestäni kiinnostavilta, mutta näin lyhyessä ajassa niihin ei ehditty tutustua kovinkaan syvällisesti. 

Tulee vietettyä niin paljon aikaa kurssikirjojen parissa, että oli todella mukavaa vaihtelua kuulla välillä "oikean" ihmisen kokemuksia psykologintyöstä. Juha Siiralla olikin todella hauskoja tarinoita kerrottavana asiakkaista ja työkavereista. Hän vaikutti psykologilta, joka uskaltaa kokeilla työssään eri tekniikoita ja lähestymistapoja. Hän esimerkiksi kertoi innostuneensa jostain tekniikasta ja löytäneensä oppaan sen käyttämiseen. Niinpä hän oli yhdessä asiakkaan kanssa tutustunut tekniikkaan niin, että hän oli lukenut kirjasta ääneen, mitä milloinkin tulee tehdä, ja asiakas oli sitten toiminut ohjeiden mukaan. Minun mielestäni tuollainen rohkeus ja into kokeilla uutta on todella arvostettavaa, vaikka jotkut kuuntelijat taisivat kritisoida häntä tieteellisyyden puutteesta. Mutta jos yksikään psykologi ei koskaan kokeilisi mitään uutta, kuinka voitaisiin kehittää uusia menetelmiä, joita tutkia tieteellisesti?


Illalla sitten kokoonnuttiin Joen toiselle puolelle Aittarannan kokous- ja saunatiloihin. Kukaan joensuulainen ei ollut tainnut käydä siellä aiemmin, mutta tilat sopivat käyttöömme oikein loistavasti. Marika ja Milja olivat loihtineet paikalle ihanan paljon ruokaa ja psykologianopiskelijoista koostuvan bändin, Rinne ja Beansin. Esityksen jälkeen sitä sitten saunottiin ja juteltiin, ja jatkoilla tanssittiin ja laulettiin karaokea.

Oli kyllä todella mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja tavata vanhoja tuttuja, joita ei opiskelukiireiltä ole ehtinyt nähdä. Toivottavasti Joensuussa järjestetään taas pian jokin SPOLin tapahtuma - oli kiva olla vaihteeksi isännöimässä!

Todelliset rokkarit vetävät keikan aina keittiönpöydällä.

Onneksi Patrick oli käynyt kansalaisopiston valokuvauskurssin, niin
pystyi tallentamaan tämänkin hienon hetken.

Yritettiin vähän erikoisempaakin posetusta.. huonoin tuloksin :D

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Puheenjohtajan pallilta kajahtaa


Torstaina pidettiin kevään viimeinen Oidipuskokous ja hallitus pääsee pian  ansaitulle kesälomalle. Sen jälkeen, kun uusi hallitus aloitti tammikuussa, on ehditty järjestää hurjasti kaikkea: on ollut hallituksen kaatajaiset, haalarikastajaiset, keilausilta, Bondage-appro ja historian ensimmäiset sitsit, ja syksyllä on luvassa yhtä vireää menoa. Oidipus onkin aktiivisempi kuin koskaan. On ollut todella hienoa päästä työskentelemään hallituksen muiden innokkaiden tekijöiden kanssa. Kiirettä on todellakin pitänyt koko ajan, mutta on se vaan aina mahtavaa päästä tekemään ja vaikuttamaan. Tänä vuonna aloittanut hallitus on suuri edelliseen verrattuna, siihen kuuluu yhteensä 17 opiskelijaa. Vähän kyllä jännitti etukäteen porukan määrä, mutta toisaalta se on mahdollistanut vastuun jakautumisen niin, ettei kukaan kuormitu liikaa. Hallituksessa oppii myös aina tuntemaan ihmisiä, joihin ei muuten yliopistolla paljoa törmäisi.


Sain pojilta 22-vuotissyntymäpäivälahjaksi uuden puheenjohtajan nuijan.
Se antaa juuri oikeanlaisen kuvan arvovallastani, vai mitä luulette :D

Tätä viikonloppua on Oidipuksessa odotettu innolla, sillä Joensuuhun saapuu psykologianopiskelijoita ympäri Suomea. Eilen vietettiin ainejärjestötapaamista, jossa aktiivit pääsivät tapaamaan toisiaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Ihmiset jakautuivat kahteen ryhmään, joista toisessa jaettiin kokemuksia erilaisten tapahtumien järjestämisestä ja toisessa koulutuspoliittisista asioista kuten harjoittelusta. Itse osallistuin tapahtumaryhmään, ja sain paljon hyviä ideoita tulevaisuutta ajatellen.

Tänään on vielä luvassa Juha Siiran luento silmäliiketerapiasta eli EMDR:stä ja Suomen Psykologian Opiskelijoiden Saunailta eli SPOS. On aivan mahtavaa, että Joensuussa järjestetään pitkästä aikaa SPOLin tapahtumia! Aion kuvata koko viikonlopun, ja saatte nauttia tuotoksista heti kun saan kaikki muokattua. Nyt onkin käytössä uusi kamera, Nikon D300, jonka ostin käytettynä oululaiselta ammattikuvaajalta. Vielä riittää opeteltavaa, kun en osannut ensin edes avata muistikorttipaikan kantta : D


Uusi ja vanha rakas niin sopuisasti pötköttelevät yhdessä.


P.S. Pääsen muuten kirjoittamaan ainejärjestötapaamisesta SPOLin uuteen blogiin! Vitsi miten jännää!

P.P.S. Päätimme viime kokouksessa, että oidipuslaiset tulevat tervehtimään pääsykokeeseen tulijoita 21. toukokuuta. Nähdään siellä siis!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kriisipsykologia: ei vain hulluille


En selkeästi ole saanut istua tarpeeksi luennoilla, kun lähden  vielä vapaaehtoisesti polkemaan vesisateeseen monen kilometrin päähän keskussairaalalle kuuntelemaan luentoa nimeltä "Eettisesti kestävä kriisityö".

On kuitenkin aina niin mahtavaa, kun Joensuuhun rantautuu julkkiksia. Siispä oli aivan pakko nähdä tämä maailman johtaviin kriisipsykologian kehittäjiin kuuluvan Salli Saaren luento.  Luennon järjesti Avoin Eettinen Foorumi, jonka toimintaa kannata seurailla muutenkin. Esimerkiksi seuraavalla luennolla 27. huhtikuuta käsitellään vanhustenhoidon eettisiä kysymyksiä.


Me opiskelijat saavuimme paikalle nauttimaan paitsi luennosta niin myös erittäin maukkaista tarjoiluista!

Kriisityötä tehdään esimerkiksi sairaaloilla ja kriisikeskuksissa. Se tarkoittaa nimensä mukaan kriisiin joutuneen ihmisen kohtaamista ja auttamista keskustelemalla. Kriisejä voivat aiheuttaa erilaiset traumaattiset tilanteet, kuten puolison äkillinen kuolema tai oma vakava loukkaantuminen. Kriisipsykologiasta ei hirveän usein pääse kuulemaan, joten opin paljon uutta käytännön asioista.

Kriisin vaiheet jaetaan suomalaisessa, Salli Saaren kehittämässä kriisityössä psyykkisen sokin vaiheeseen, reaktiovaiheeseen sekä työstämisvaiheeseen. Jokaisella kriisin vaiheella on omat ominaispiirteensä, jotka ammattilaisen on tunnistettava oikeanlaisen avun tarjoamiseksi: kriisin ensimmäisessä vaiheessa ihmisen kokema sokki toimii suojareaktiona, joka mahdollistaa etäisyyden ottamisen tapahtumaan. Tässä vaiheessa kriisiä on mahdotonta käsitellä, vaan tärkeintä on, että ammattilainen on läsnä, antaa tilaa ja pyrkii luomaan kontaktia, vaikka toisen hätä voi aiheuttaa auttajassakin ahdistusta ja hätääntymistä. Vasta toisessa eli reaktiovaiheessa ihminen kykenee käsittelemään asiaa tietoisesti. Tällöin hänet voi vallata voimakkaat tunteet, kuten syyllisyys. Asiantuntijan tehtävä on kertoa, että tunteet ovat normaaleja, eikä niitä tarvitse hävetä tai pelätä. Yhdessä asiakkaan kanssa sitten käsitellään ja eritellään keskustelussa herääviä ajatuksia ja tunteita. Kun ihminen on saanut purkaa negatiivisia tunteita ja ajatuksia tarpeeksi, hän siirtyy  varsinaiseen työstämisvaiheeseen. Tällöin hän voi käsitellä tapahtumia ilman, että tunteet ottavat vallan. Ammattilainen pyrkii auttamaan tilanteen reflektoinnissa.




Salli Saari painotti erityisesti sitä, että apua olisi tarjottava aktiivisesti kaikille kriisin kokeneille. Hänen mukaansa viranomaisten tulisi soittaa ja tarjota keskusteluapua ilman, että kriisin kokenut ihminen sitä erikseen pyytää. Olen tästä täysin samaa mieltä, sillä hyvin vaikeassa elämäntilanteessa olevan ihmisen voi olla vaikea pyytää apua, vaikka hän tietäisi sitä tarvitsevansa. Lisäksi kynnys hakea apua nousee nopeasti, jos sitä ei tarjota kaikille. Jos jokaiselle kriisin kokeneelle tarjotaan heti apua, voidaan ennaltaehkäistä trauman kroonistuminen ja esimerkiksi työkyvyttömyys. On tärkeää muistuttaa ihmisiä, ettei ammattilaisen apu ole "vain hulluille", vaan kuka tahansa saattaa joskus tarvita vakavaa keskustelua elämästään. Kriisityölle on muutenkin erityistä, että asiakkaana ovat tavalliset ja psyykkisesti terveet yksilöt, jotka pääsevät tilanteesta useimmiten yli. Siksi Salli Saaren mukaan kriisityössä ei ole hyötyä sellaisista lääketieteellisistä tulkinnoista ja luokitteluista, joita psykologiassa monesti käytetään.

Suomessa ongelmaksi muodostuvat kuitenkin viranomaisten salassapitosäännökset. Niiden takia kriisityön tarjoajat eivät voi saada muilta viranomaisilta tietoa siitä, ketkä voisivat kaivata apua. Itse en kuitenkaan usko, että kukaan järkyttävän tilanteen läpikäynyt suuttuisi siitä, että joku tarjoutuisi auttamaan häntä tapahtumien käsittelyssä. Tietysti salassapitosäännökset on luotu ihmisten yksityisyyden säilyttämiseksi, mutta tässä tilanteessa ne kääntyvät itseään vastaan.

Tuntuuko kriisipsykologia kiinnostavalta? Kannattaa lukea myös aiempi postaukseni kriisipsykologian seminaarista Tampereella!


P.S. Viime viikolla pidettiin Oidipuksen ihka ensimmäiset sitsit, joiden mahtavasta menosta löydät kuvia Facebookista.