perjantai 28. lokakuuta 2016

Parasta vapaa-aikaa

Ajan saa kulumaan oikein hyvin myös ilman, että opiskelee koko ajan


Viime aikoina minulla on ollut hyvä putki vapaa-ajan suhteen. Viimeisenä vuonna kursseja on aika väljästi, joten olen keskittynyt opintojen sijaan kaikkeen kivaan. Enkä tarkoita sanoa, ettei opiskelu ole koskaan kivaa. Kyllä se oikeasti on ollut mielenkiintoista, mutta nyt viidentenä vuonna on jo alkanut vähän tökkiä :D

Joka tapauksessa nyt olen päässyt kehittämään itseäni lempiharrastuksissani, eli tietenkin valokuvauksessa ja ratsastuksessa. Olen alkanut saada valokuvauskeikkoja tasaiseen tahtiin viime kesästä lähtien, viimeisimpänä toimeksiantajana Psykologiliiton Psykologi-lehti. Voi vitsi miten hienolta tuntui katsoa painetusta lehdestä itse ottamaani kuvaa, joka näytti jopa todella ammattimaiselta! En koskaan ole ollut valokuvaajana mitenkään erityisen "taiteellinen", vaan pidän nimenomaan realistisesta henkilökuvauksesta. Kaikenlaisten tapahtumien ja potrettien kuvaus on mielestäni todella mukavaa. Olenkin tähän mennessä ehtinyt kuvata kahdet häät ja vihkikuvat, yhdet hautajaiset, yhdet valmistujaiset, yhdet yksivuotiskuvat, parit bändikuvat, yhdet levynkansikuvat sekä monia potretteja. Lehtikuvaus tai kuvajournalismi on osoittautunut ihan minun jutukseni, sillä siinä tavoitteena on kuvata tapahtuma tai henkilö realistisesti sellaisena, kuin minä sen kuvaajana näen. En tavoittele Photoshop-velhon tai postmodernin valokuvataiteilijan titteliä, vaan halua ottaa ihmisistä kauniita kuvia, jotka kuvaavat heidän persoonallisuuttaan.

Roopen kuvaaminen Psykologi-lehteen oli hieno mahdollisuus ja poiki mukavasti jatkoa.

Viimeisin isompi valokuvausprojektini on ollut Joonaksen esikoislevyn kansien kuvat. Etu- ja takakansien kuvien valinnassa väännettiin aika pitkään, kävimme kuvaamassa kahdesti ja muokkasin kuvista noin miljoona eri versiota, ennen kuin sain tuon vaativan asiakkaan tyydytettyä. Mutta lopulta kuvista tuli kyllä hyvät, ja ammattigraafikko suunnitteli vielä tekstit ja värit todella hienoksi kokonaisuudeksi. Alla olevasta videosta näkyy levyn etukansi, ja biisi on levyn ensimmäinen sinkku, joka sattuu myös olemaan lempibiisini koko levyltä:





Samaan aikaan kun huomaan valokuvaajan identiteettini ja oman kuvaustyylini kehittyneen huimasti, olen alkanut panostaa toiseen rakkauteeni, ratsastukseen. Lähdin ratsastuksen maailmaan uudelleen mukaan toissa syksynä, kun tarvitsin kipeästi vastapainoa liian raskaiksi käyneisiin opintoihin. Ja kyllä se heppaterapia oli sitten tehokasta! Nyt olen taas pari vuotta käynyt aktiivisesti tallilla ja miettinyt, olenko oikeasti tullut hulluksi, kun jaksan polkea pyörällä kaupungin toiselle puolelle niin lumikinosten kuin räntäsateiden läpi - yhtään edes ärsyyntymättä koko säästä. Sitä kai se teettää, kun jostakin oikein kunnolla innostuu.

Harmillisesti minulla ei ole ratsastuksistani hirveästi hyviä kuvia, enkä kyllä tiedä, haluaisiko kukaan niitä kuvia nähdäkään :D silti haluan nyt jakaa pari hyvää muistoa:

Osallistuin pari viikkoa sitten koulukisoihin ja tälläydyin ihan kunnon
kisapukuun sen kunniaksi.

Toissa kesänä olin viikon esteleirillä. Huom. tätä kuvaa ottaessa yhtäkään eläintä ei satutettu
 tai kiusattu millään tavalla, vaikka kuva antaisi olettaa muuta :D

Sen vain halusin tällä tekstillä sanoa, että psykologian opiskelu ja myöhemmin varmasti psykologin työ vaativat vastapainoa. Opinnoissa on niin paljon pohdiskelua ja oman ja muiden käyttäytymisen analysointia, että on välillä kiva keskittyä tekemiseen. Tykkään valokuvata ja ratsastaa, koska se tasapainottaa elämää. Kameran kautta maailman katsomisesta on tullut minulle luonnollinen tapa ilmaista itseäni. Talli taas on kuin toinen maailma, jossa ei tarvitse miettiä oman elämän huolia ja suorittamista. Voi vain keskittyä voltteihin, laukannostoihin ja hevosten silittelyyn.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Työkokemuksen metsästystä




Matkustin eilen Helsinkiin viettämään ensin rennon viikonlopun siskon Punavuoren-kämpillä. Maanantaina siirryn sitten tositoimiin, nimittäin Hogrefe Psykologien Kustannuksen koko päivän kestävään koulutukseen. Hogrefe on kansainvälinen kustannusyhtiö, joka tuo maahan, valmistaa ja myy  Suomessa psykologian alan kirjoja ja testejä, kuten edellisessä tekstissä mainitsemani WAISia. 

Lisäksi Hogrefe normittaa kansainvälisiä testimenetelmiä Suomen oloihin, eli kerää testaamalla aineiston Suomesta. Siten suomalaisesta aineistosta saadaan muodostettua normaalijakauma, johon testattavien tuloksia voidaan jatkossa verrata. Minä olen Helsingissä nimenomaan tämän takia: Hogrefe on tuomassa Suomeen sveitsiläistä laaja-alaista lasten ja nuorten ja testiä, ja he palkkaavat psykologianopiskelijoita normittamaan sitä eli käytännössä testaamaan lapsia ja nuoria. Sähköpostiin tulee aina silloin tällöin ilmoituksia vapaista työpaikoista, ja tähän mahdollisuuteen tartuin heti, sillä haluaisin saada enemmän kokemusta testaamisesta jo ennen harjoittelua. Lisäksi joskus on ajateltava sitä, millä CV:tä saisi täytettyä ja monipuolistettua. Kilpailu harjoittelu- ja työpaikoista on kovaa, eikä paikkoja täytetä kurssiarvosanojen vaan kokemuksen ja suhteiden perusteella. Joensuussa oman alan työkokemusta on huomattavasti vaikeampaa kartuttaa kuin suuremmissa kaupungeissa, joten on osattava käyttää mielikuvitusta. Esimerkiksi kesätyökokemukseni sosiaalitoimistossa on herättänyt työnantajissa kiinnostusta. Täällä päin opiskelijat myös tekevät paljon vapaaehtoistyötä. Minä olen ollut Pelastakaa Lapset ry:llä pariinkin otteeseen ja koko opiskeluaikani mukana ainejärjestön hallituksessa. Toiset opiskelijat ovat keränneet kokemusta esimerkiksi Kriisipuhelimen tai Setlementin kautta.

Pointtini on siis se, ettei kannata tuudittautua ajatukseen opintojen riittävyydestä. On tärkeää kerätä käytännön kokemusta ihmisten kanssa toimimisesta: työnhakutilanteessa olisi hyvä olla jokin todiste siitä, että oikeasti omaa jonkinlaisia sosiaalisia taitoja ja pystyy tekemään työtä eikä ainoastaan viettämään railakasta opiskelijaelämää tai kulkemaan viisi vuotta nenä liimattuna kirjoihin. Kaikki suorittavat saman tutkinnon ja suunnilleen saman verran opintopisteitä, se ei kerro ihmisestä työntekijänä vielä mitään. Lisäksi työkokemukset mahdollistavat omien kiinnostuksenkohteiden selvittämistä. Koska psykologian ala on laaja, ei ole helppoa päättää, mille alalle haluaisi suuntautua, ellei yhtään ota siitä opiskeluaikana selvää.






sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Psykologisen testaamisen ammattilaiseksi


Käyn tällä hetkellä psykologisen arvioinnin kurssikokonaisuutta, johon kuuluu esimerkiksi kognitiivisten kykyjen ja persoonallisuuden testausta eri menetelmillä sekä tietenkin haastattelu, joka on olennainen osa psykologista arviointia. Olen syksyn aikana päässyt tutustumaan erilaisten psykologisten testien takaa löytyviin teorioihin sekä kokeilemaan muutamien testien käyttöä tositilanteessa: olemme työparini kanssa etsineet itsellemme vapaaehtoisen henkilön, jolle olemme tehneet tähän mennessä muun muassa kognitiivisen kykytestin ja kaksi persoonallisuustestiä. Tarkoituksena on ollut harjoitella haastattelua ja yleisten psykologisten testien käyttöä sekä testiraportin ja psykologisen lausunnon kirjoittamista.

Olen ollut aivan innoissani päästyäni "tositoimiin", tapaamaan tuntematonta ihmistä ja rakentamaan kuvaa hänestä ihmisenä. Samalla on ollut mielenkiintoisia tehdä testejä myös itselle. Olen kyllä suoraan sanottuna ollut todella yllättynyt siitä, miten tarkkoja tuloksia testeillä voi oikeasti saada. Tietenkin niiden tulkinnan avuksi vaaditaan ihmisen tapaaminen useita kertoja, eiväthän testitulokset yksistään anna mitään valmiita vastauksia. Mutta yhdessä haastattelun kanssa ne voivat todella auttaa selittämään ihmisen ajatusmalleja, uskomuksia ja reagointitapoja, mielestäni jopa paremmin, kuin  mitä pelkän keskustelun avulla voisi saada selville.

Kurssilla kognitiivisena kykytestinä eli tuttavallisemmin älykkyystestinä toimii laaja-alainen älykkyystesti WAIS (Wechsler Adult Intelligence Scale), joka on hyvin yleinen aikuisten ja nuorten älykkyystesti. Testin sisällöstä löytyy tietoa esimerkiksi Hogrefen sivuilta, mutta tehtävistä en voi kertoa sen tarkemmin, sillä psykologiset testimenetelmät ovat tarkkaan suojeltuja. Niiden teho alenisi merkittävästi, jos ihmiset voisivat harjoitella etukäteen. Testin tarkoituksena onkin mitata yksilön kognitiivista suoriutumista juuri sillä hetkellä esimerkiksi ongelmien ja vahvuuksien kartoittamiseksi. Sen sijaan testiä ei ole tarkoitettu ihmisten asettamiseen paremmuusjärjestykseen älykkyysosamäärän mukaan, mikä on lähempänä Mensan ajatusta. Testin tulos kertoo, miten tutkittava pärjäsi kognitiivisen kyvyn eri osa-alueilla, kuten kielellisessä tai visuaalisessa päättelyssä.

Olen päässyt tutustumaan WAISiin niin testattavan kuin testaajan roolissa, enkä osaa sanoa, kumpi tilanne oli jännittävämpi :D Kun itse toimin koekaniinina, takaraivossa jyskytti pelko siitä, etten osoittautuisi kovinkaan älykkääksi. Kun sitten pääsin itse tekemään tuntemattomalle ihmisille tuota samaa testiä, jännitin kovasti sitä, muistaisinko sanoa ohjeet oikein, kysyisinkö kysymykset tarpeeksi selkeästi, onnistuisinko ajan ottamisessa ja vaikuttaisinko tilanteessa rauhalliselta, etten lisäisi testihenkilön jännitystä.

Tässä kuvamateriaalia viime vuodelta, kun olin itse älykkyystestin koekaniinina.

Persoonallisuustesteistä olen päässyt tekemään MMPI:n ja SCIDin, jotka ovat molemmat itsearviointilomakkeita. SCID (Semistructured Clinical Interview for DSM) on huomattavasti lyhyempi ja helpompi täyttää, kun taas MMPI (Minnesota Multiphasic Personality Interview) koostuu monesta sadasta kysymyksestä. Itselläni meni MMPI-lomakkeen täyttämiseen varmaankin lähemmäs kolme tuntia ja jouduin pitämään useita taukoja, koska kysymykset vaativat välillä niin ankaraa pohdintaa. Myös tulosten tulkitseminen vaatii paljon aivotyöskentelyä, sillä testi ei anna valmiita vastauksia, vaan erilaisia vaihtoehtoja ja kuvauksia, joista on löydettävä tutkittavan kohdalle sopiva. 

Tällä hetkellä kurssilla on käsittelyssä TAT eli Thematic Apperception Test, projektiivinen kuvakertomustesti. Testissä henkilölle näytetään kuvia, joista hän muodostaa tarinan mielikuvituksensa avulla. Tätä en ole siis vielä päässyt kenellekään tekemään, mutta kokeilin itse, millaisia tarinoita kuvista tuli mieleen. Kun kävimme kurssilla läpi erilaisten tarinoiden tulkintaa, koin niiden osuvan hyvinkin oikeaan omalla kohdallani. 

Kurssin tärkeimpänä antina on ollut ehkä se, että olen alkanut suhtautua positiivisemmin psykologisiin testeihin. Niitä pidetään yhtenä psykologin ammattitaidon kulmakivenä, mutta olen myös monesti kuullut psykologien sanovan, että he joutuvat työssään testaamaan liikaa. Testit ovat mielestäni hyvä väline tiedon lisäämisessä, mutta niiden käyttöön vaaditaan sekä taitoa tulkita testin tuloksia että taitoa yhdistää tuloksia toisiinsa, esimerkiksi persoonallisuustestin tuloksia haastattelun tuloksiin. Psykologisten testien tavoitteena on löytää ihmisen yksilöllisten ominaisuuksien muodostama kokonaisuus, eikä saada häntä mahtumaan johonkin valmiiseen muottiin, kuten ehkä itse etukäteen pelkäsin. Itse olen tullut siihen tulokseen, että testien avulla on mahdollista saavuttaa sellaista tärkeää tietoa, jota ei välttämättä haastattelutilanteessa oteta puheeksi - psykologi ei keksi kysyä aiheesta eikä asiakas ajattele, että se olisi mitenkään tärkeää tietoa. Testit tarjoavat tutkittua tietoa psykologin omien tulkintojen tueksi niin, että lopullisesti psykologisesta arvioinnista saadaan mahdollisimman monipuolinen ja luotettava, eikä pelkästään mututuntumaan perustuva.