maanantai 16. maaliskuuta 2015

Mielenterveyden ammattilaiseksi: Kliininen psykologia I


Persoonallisuushäiriöitä käsittelimme ryhmätöiden kautta.

Lupasin viime postauksessa kertoa kliinisen psykologian kurssista, jonka tentin kävin tekemässä tänään. Se oli ensimmäinen kurssini nyt kevätlukukaudella, ja ehdottomasti koko lukuvuoden mielenkiintoisin. Joskus sitä epäilee, onko ollenkaan oikealla alalla, kun opiskelu ei yhtään jaksa kiinnostaa, mutta sitten tulee tällainen käytännöllinen kurssi ja motivaatio nousee taas ihan kattoon.

Olen itse kiinnostunut kliinisestä psykologiasta eli mielenterveyden häiriöiden tutkimisesta ja hoitamisesta, ja siksi kurssin aiheet olivat minun mielestäni supermielenkiintoisia. Kävimme tarkasti läpi mielenterveyshäiriöiden luokkia: esimerkiksi syömishäiriöistä opin, mitä oireita häiriöihin kuuluu eli miten syömishäiriöitä sairastavat tyypillisesti tuntevat, ajattelevat ja käyttäytyvät, miten syömishäiriöt saavat alkunsa ja miten niitä hoidetaan.

Ensimmäiselle luennolle tulin jälleen kerran ilman aavistustakaan siitä, mitä oli tulossa (koska olen hyvä valmistautumaan ja silleen..). Olin tietenkin ainoastaan kirjoittanut kalenteriini ajan ja paikan ja saavuin luokkaan pää tyhjänä. Ensimmäinen yllätys oli se, että luento pidettiin englanniksi, toinen se, että luennoitsija todella osasi englantia ja kolmas se, että luento oli erittäin mielenkiintoinen. Niin kuin olivat loputkin kurssin luennot! Luennoitsija on pitkän linjan kliininen psykologi ja hänen puheestaan kuuli selvästi hänen innostuksensa aiheeseen. Hän jakoi paljon esimerkkejä omista kokemuksistaan asiakkaiden ja muiden ammattilaisten kanssa, eli kertoi asioita, joita ei koskaan kirjoista löydä.

Yksi luentokerta oli omistettu mielenterveyshuollon asiakkaista laadittujen lausuntojen lukemiselle: luennoitsija oli pyytänyt sairaalasta autenttisia lääkärinlausuntoja, joista meidän tuli päätellä asiakkaan mahdolliset mielenterveyden häiriöt. Oli kyllä todella mielenkiintoista päästä lukemaan lausuntoja, joiden kanssa itsekin tulee myöhemmin työskentelemään. Saimme myös hyviä materiaaleja tuleviin työtilanteisiin, esimerkiksi haastattelulomakkeen itsemurhariskin arviointiin ja ohjeet eristykseen joutuneen psykiatrisen potilaan kanssa keskusteluun.


Sunnuntaina pänttäsin tenttiin aamusta asti.



Pakollisia luentoja oli yhteensä 30 tuntia. Niillä istui helposti, mutta 700-sivuisen kirjan lukeminen kyllä synnytti epätoivon tunteita niin minussa kuin kanssaopiskelijoissa. Tuntui taas kerran siltä, että aika loppuu kesken, eivätkä tunnit riitä vuorokaudessa. Vähän ehkä tuli liioiteltua lukemisen kanssa, koska tentti oli loppujen lopuksi aika helppo ja tulee varmasti menemään läpi.

Kurssista jäi todella innostunut olo ja olen nyt entistä vakuuttuneempi siitä, että haluan työskennellä kliinisen psykologian sovellusalalla. Kurssipalautteeseen kirjoitin kuitenkin hyvien fiilisten lisäksi myös siitä, että mielestäni opiskelimme väärää diagnoosiluokitusta: kävimme mielenterveyden häiriöt eli diagnostiset luokat läpi amerikkalaisen DSM-luokituksen mukaan, vaikka Suomen terveysjärjestelmässä on käytössä nimenomaan eurooppalainen ICD.


Joonasta ahdisti puolestaan tuleva suomen kielen lauseopin tentti.

2 kommenttia :

  1. Kivaa luettavaa. Itellä avoimessa menossa persoonallisuus psykologia 1

    VastaaPoista