torstai 26. lokakuuta 2017

Pikku hiljaa psykologiksi


Moi taas pitkästä aikaa! Elämä täällä etelässä on osoittaunut niin kiireiseksi, etten ole paljoa tänne blogin puolelle ehtinyt. Edellisestä postauksesta löytyy nyt pitkä viestiketju, joissa pohditaan tulevia pääsykokeita. Virallinen tieto tulee opintopolkuun luultavasti pian, mutta tällä hetkellä aktiiviset hakijat ovat saaneet selvitettyä sellaista tietoa, että Joensuun pääsykokeissa luovuttaisiin esseestä kokonaan ja siirryttäisiin kokonaan monivalintoihin. Kannattaa kuitenkin aina odottaa virallista tietoa, jota ei täällä minun blogissani välttämättä jaeta :)

Olen parhaillaan matkalla Joensuuhun harjoitteluseminaariin, jossa jaetaan kokemuksia harjoittelusta muiden opiskelijoiden kanssa. Olen aivan innoissani palaamassa susirajalle Suomen ihanimpaan kaupunkiin! Viimeksi kävin Joensuussa pari viikkoa sitten, ja itkuhan siinä tuli, kun oli ollut "kotiin" niin ikävä.

Kaikesta ikävästä huolimatta olen oikeasti viihtynyt etelässä oikein hyvin. Olen löytänyt omat juttuni ja oman elinpiirini, ja arki rullaa oikein mukavasti eteenpäin. Harjoittelupaikkani on aivan mahtava, sitä en voi kehua tarpeeksi. Olen niin ylpeä itsestäni, kun viime kesänä osasin valita kahden harjoittelupaikan välillä puhtaalla intuitiolla, ja selvästi osuin oikeaan. Perheneuvola on todella monipuolinen paikka, jossa riittää näkemistä ja tekemistä. Asiakkaat ovat 0-18 -vuotiaita lapsia ja heidän vanhempiaan. Yleisiä syitä perheneuvolaan tulemiselle ovat esimerkiksi lapsen tunne-elämän haasteet kuten raivokohtaukset, lapsen ahdistus ja pelot tai epäily lapsen kehityksen häiriintymisestä.

Työssä on sekä kivaa että haastellista se, että jokainen työntekijä täyttää itse oman kalenterinsa. Niinpä itse pitää päättää, kuinka paljon ottaa asiakkaita, kuinka paljon varaa aikaa valmistautumiseen ja missä välissä tekee käyntikirjaukset. Välillä kalenteri meinaa täyttyä epäinhimilliseen tahtiin, ja on opeteltava sanomaan, että tälle viikolle ei enää mahdu mitään.

Olen jo huomannut itsessäni muutosta. Olen vähän tällainen hitaasti lämpeävä tyyppi, joka katselee ennen kuin osallistuu toimintaan. En myöskään avaa suutani kovin helposti, ennen kuin koen olevani varma asiasta ja mielipiteestäni. Niinpä olen nämä ensimmäiset pari kuukautta lähinnä nyökytellyt kaikelle ja kaikille, koska en ole oikein tiennyt, mitä muutakaan sitä voisi tehdä. Nyt kuitenkin alan pikku hiljaa löytää sellaisen "tatsin", että olen jo alkanut sanoa ääneen, miten asiakasprosesseissa tulisi minun mielestäni edetä ja kuka tarvitsisi mitäkin. Kuulostaa ehkä pieneltä asialta, mutta tuntuu todellakin isolta harppaukselta esimerkiksi "väittää vastaan" sellaiselle, joka on kaksikymmentä vuotta tehnyt perheneuvolassa töitä. Toisaalta työyhteisö on todella avoin, ja kaikki tuntuvat mielellään kuuntelevan tällaisen harjoittelijankin ajatuksia.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa :) Ensi kerralla voisin tarttua johonkin vähän spesifimpään, mitä on töissä tullut mieleen. Valintakokeista en osaa kertoa lukijoille mitään uutta, vaikka ne varmasti kiinnostaisivat. Vanhat tekstini ovat tietenkin edelleen luettavissa, niissä pohdin aikanaan paljonkin pääsykokeita ja tälle alalle päätymistä.


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Terveisiä harjoittelusta!


Pitäähän se päästä kertomaan tänne, että olen ollut nyt viikon päivät harjoittelussa! Vielä olisi muutama viikko jäljellä, koska harjoitteluhan kestää tosiaan yhteensä viisi kuukautta, mutta silti olen ylpeä itsestäni :D Tuntuu hurjalta, että viiden vuoden kirjojen pänttäämisen jälkeen minun pitäisi nyt osata siirtää teoriaa käytäntöön.

Tulin Saksasta kielikurssilta takaisin Suomeen vain muutama päivä ennen harjoittelun alkua. Olin suunnitellut, että sillä tavalla en ehtisi stressata harjoittelun alkua liikaa. Taisin tehdä virheen, koska nyt stressaan vain kahta kauheammin :D Sen verran olen oppinut itseäni tuntemaan, että tiedän alun olevan itselleni aina vaikea. Kuluvalla viikolla olen ollut aivan hullun väsynyt, koska en ole saanut nukuttua kunnolla - olen ollut liian täpinöissäni koko ajan. Vaikka ensimmäinen viikko harjoittelussa oli todella rento, enkä tehnyt oikeastaan muuta, kuin tutustuin paikkoihin ja ihmisiin, oli pääni silti perjantaihin mennessä aivan pyörällä. Illalla otinkin sitten ensin parin tunnin päikkärit sohvalla ja siirryin sitten sänkyyn jatkoille.

Kyllä oman nimen näkeminen seinällä tuntui sitten todella hyvältä! 


Kaikesta väsymyksestä ja jännityksestä huolimatta olen sitä mieltä, että harjoittelupaikkani vaikuttaa todella hyvältä. Kyseessä on siis melko suuri perheneuvola, johon halusin juuri sen vuoksi, että psykologeja on useita (olisiko meitä yhteensä jopa kahdeksan), ja töitä tehdään monipuolisesti laidasta laitaan. Toivoin harjoittelupaikkaa, jossa pääsisi näkemään ja tekemään mahdollisimman erilaisia juttuja, koska en vielä oikeastaan tiedä, mitä haluaisin tehdä. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että pääsen muun muassa tekemään kognitiivisia ja tunne-elämän tutkimuksia sekä tarjoamaan tukikäyntejä alakouluikäisille lapsille esimerkiksi sosiaalisten taitojen kehittämiseksi.

Tietysti saan itsekin vaikuttaa siihen, millaisten juttujen kanssa työskentelen. Myöhemmin olisi kiva päästä työskentelemään esimerkiksi parien, maahanmuuttajaperheiden ja pikkulasten kanssa. Katsoo nyt, mihin suuntaan hommat kehittyvät. Tällä hetkellä haluan vain edetä tosi rauhallisesti, jotta en kuormittaisi itseäni liikaa. Siihen minulla on usein taipumusta, ja haluaisin nyt voida todeta, että olen tämän suhteen jo vanhempi ja viisaampi! Ensi viikon tapaan ensimmäiset asiakkaani, jospa sitten olisi taas enemmän kirjoiteltavaa tännekin. Jos joku nyt haluaa harjoittelukokemuksista lukea ;)


tiistai 15. elokuuta 2017

Maritusta ja maailman parantamista




Pari viikkoa takana, pari vielä edessä. Etukäteen kuukausi ulkomailla tuntui todella pitkältä ajalta ja epäilin, palaisinko itkien kotiin jo puolessä välissä (tiedetään, olen turhan nössö). Mutta täällä sitä vielä ollaan!

On ollut todella avartavaa viettää aikaa muista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ja keskustella heidän kanssaan maailman menosta. Täällä on paljon opiskelijoita Itä-Euroopasta, erityisesti Ukrainasta ja Balkanin alueelta. Koen olevani hyvin empatiakykyinen ja seuraavani maailman menoa tarkasti, mutta en ollut tiennyt esimerkiksi albaanien jakautuneen kolmeen valtioon: Albaniaan, Kosovoon ja johinkin osiin Serbiaa. Kosovolaiset eivät edes haluaisi omaa valtiota, koska he kokevat olevansa albaaneja. Suomen historian näkökulmasta tuntuu hassulta ajatella, että joku ei haluaisi itsenäisyyttä. 

Myös Itä-Ukrainan sota konkretisoitui aivan eri tavalla, kun tutustuin tyttöön, joka on kyseiseltä alueelta kotoisin. Hän totesi potevansa syyllisyyttä siitä, että nauttii ajasta täällä Saksassa sillä aikaa, kun muut elävät sodan keskellä. Hänen suurin unelmansa on päästä pois kotimaastaan opiskelemaan tänne Saksaan, jossa kaikki on paremmin. Suurin osa kurssilaisista on tullut kurssille stipendin turvin, aivan kuten minäkin. Monille muille tämä on kuitenkin ainutkertainen mahdollisuus päästä näkemään maailmaa, koska muuten rahat eivät riitä matkusteluun. Olen useaan otteeseen tuntenut itseni niin tyhmäksi, kun en ole tajunnut, kuinka etuoikeutettua elämäni on.

Tulin Saksaan mukanani yksi matkalaukullinen tavaraa. Minulla on kaikki tarpeellinen, muttei mitään ylimääräistä. Kotona olen aivan mahdoton hamstraaja ja kämppä on aina täynnä tavaraa. Tuntuu aivan uskomattomalta ajatella, että kotoa löytyy jumalaton määrä huonekaluja, kenkiä, koruja, kun täällä olen pärjännyt aivan hyvin ilman niitä kaikkia. Kuinka puhdistavaa voi oikeasti olla omistaa vain muutama paita ja kahdet eri kengät! Marittaminen on saanut täällä aivan uuden merkityksen. Ainoa tavara, mitä todella olen kaivannut aivan hirveästi, on rakas keltainen Mocca Masterini. Sitä moikkaan kyllä ensimmäisenä kotiin päästyäni.




tiistai 8. elokuuta 2017

"Tutustu itseesi."

Viikko Baijerissa takana


 

"Tutustu itseesi." Tämä tuli kesän alussa vastauksena kysymykseen, miten voisin valmistautua syksyllä alkavaan harjoitteluun. Harjoitteluohjaajat katsoivat minua säälien, kuin en osaisi pitää lomaa, kuin jännittäisin harjoittelua niin paljon, että kesä menisi sitä miettiessä.

Kuinka väärässä he olivatkaan! Olen nimittäin viettänyt Saksassa pian pari viikkoa ja nauttinut ennätyshelteistä. Saksan sivuaineopinnot vaativat kieliharjoittelun saksankielisellä alueella, joten päätin repäistä ja viettää stipendin turvin kuukauden Augsburgissa, Etelä-Saksassa. Olen opiskellut saksan kieltä yli  kymmenen vuotta pääsemättä koskaan käyttämään sitä tosielämän tilanteessa. No, täällä sitä nyt ollaan Baijerissa parinkymmenen kansainvälisen yliopisto-opiskelijan kanssa vailla muuta yhteistä kieltä kuin saksa. Jo viikossa puhuminen on sujuvoitunut todella paljon, joten kurssin lopussa muutaman viikon kuluttua olenkin varmaan jo ihan natiivi ;)

Augsburg on Baijerin kolmanneksi suurin kaupunki ja Saksan toiseksi vanhin kaupunki, joka perustettiin roomalaisten johdolla 15 eaa. Valitettavasti paljoakaan ei ole jäljellä vanhoilta ajoilta, sillä kaupunki pommitettiin pahasti toisessa maailmansodassa. Augsburg on kuuluisa vedestään, jolla se pyrkii myös saamaan Unescon maailmanperintökohteen tittelin: kaupungin vesi on Saksan puhtainta, ja toimiva vesijohtoverkosto on todella vanha (siitä ovat todisteena kanaalit ympäri kaupunkia).

Vettä todellakin näkyy Augsburgissa ihan kaikkialla, kuten padoissa ja kanaaleissa.

Olen oppinut paljon paitsi Saksasta myös muista maista ja yllättäen myös Suomesta. Olen jo pitkään ajatellut, että ulkomailla sitä vasta alkaa arvostaa omaa maataan ja kulttuuriaan - ja niin kävi tälläkin kertaa. Vaikka Saksa on yksi Euroopan edistyksellisimpiä maita, tuntuu kaikki olevan täällä kymmenen vuotta Suomesta jäljessä: korttimaksu ei onnistu välillä isoissakaan kaupoissa, mistään ei löydä gluteenitonta tai kasvisruokaa, sunnuntaisin kaikki kaupat ovat kiinni, ja jossain on ilmainen wifi, se ei todennäköisesti toimi lainkaan. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole valittaa. Olen todellakin nauttinut olostani täällä ja pidän tästä maasta ja kaupungista. Olen vain yllättynyt siitä, kuinka eri tavalla asiat voivat olla maassa, jota pidin hyvin samanlaisena kuin Suomea.

Mutta kun nyt täällä ollaan, pitää ajasta ottaa kaikki irti. Nähdäkseen Saksan kauneimmat näkymät pitää luonnollisestikin mennä Alpeille. Ja sinnehän me lähdimme porukalla päivävaellukselle. Yhdellä kurssilaisista oli auto, jolla ajoimme Füsseniin aivan Itävallan rajalle. Näimme samalla myös maailman kauneimmaksi linnaksi kutsutun Neuschwansteinin linnan ulkoa.

Alpeilla todellakin oli juuri niin kaunista kuin kaikissa kuvissa, mitä olen ihastellut.
 

Kävelimme aivan Itävallan ja Saksan rajalla.

Näkymät olivat kyllä joka askeleen arvoiset! 


Kierroksen kuvauksessa sanottiin 13 kilometriä, normaali vaativuustaso. Todellisuus oli kaikkea muuta kuin normaali! Jos olet koskaan käynyt Kolilla, laita se potenssiin kaksi ja yritä kuvitella kilometritolkulla niin jyrkkää nousua, että mäessä saa käytännössä ryömiä nelinkontin. Eivät kyllä pohkeet ole koskaan olleet niin kovalla koetuksella! Ja otapa siinä sitten perillä edustavia kuvia, kun olet aivan läpimärkä hiestä... No voinpahan ainakin sanoa, ettei koko Saksan-reissu mennyt pelkäksi kaljan juomiseksi :D

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Viimeistä viedään!


Palautin tänään oppimispäiväkirjan kurssille Neuropsykologinen arviointi ja kuntoutus. Se olikin viimeinen psykologian kurssini ikinä! Tuntuu ihan mahdottomalta uskoa, mutta nyt olen harjoittelua vaille valmis psykologi. Jipii!

En ole hirveästi osannut päivitellä blogia, koska elämäni on niin isossa myllerryksessä, etten olisi osannut kertoa huoliani tänne. Nyt asiat kuitenkin näyttäyisivät viimein lutviutuvan ja henkinen rauha alkaa taas palata :D Viime aikoina on tosiaan ollut hirveä homma kesätöiden hakemisessa ja kämpän etsimisessä pääkaupunkiseudulta. Olen aika kova stressaamaan suurista elämänmuutoksista, eikä tällainen ole ollenkaan herkkua. Siihen päälle kun vielä sain tarjouksen toisesta harjoittelupaikasta, niin soppa oli valmis. Olen ollut hirveän stressaantunut, enkä ole saanut nukuttua moneen viikkoon, kun kaikki muutokset jännittävät ja päätökset ahdistavat.

Hiljalleen asiat ovat kuitenkin alkaneet edetä. Sain sellaisen kesätyön, josta olen oikeasti innoissani. Sain sovittua asuntonäytöt pääkaupunkiseudulle ja ensi viikolla saan tietää tulevan kotini. Sain tehtyä päätöksen harjoittelupaikastakin, vaikka se vaati monta päivää ja yötä pohdintaa sekä tietenkin kaverien jatkuvaa ahdistelua. Lopulta päädyin siihen, että ensin tarjottu harjoittelupaikkani perheneuvolassa on juuri sitä, mitä haluan. Nyt on ehkä jopa vielä motivoituneempi olo, kun joutui todella miettimään, mikä kiinnostaa ja mitä haluaisi tehdä. 

Nyt kun asiat alkavat olla kunnossa, voin keskittyä vielä viimeisiin opiskelijabileisiin, jotka tietenkin ovat koko yliopistoelämän kerma. Torstaina osallistuin approon eli baarien kiertämiseen ja huomenna vappuna on luvassa ihanaa aikaa opiskelukavereitten kanssa. Aikani Joensuussa alkaa olla ohi. Kuukauden päästä olen jo toisella puolella Suomea ja kesän jälkeen työelämässä. Tätä olen odottanut todella innoissani, mutta samalla muutos kyllä tuntuu hirveän lopulliselta: ei enää juhlimista keskellä viikkoa, ei yliopiston kirjastolla opiskelua, ei opiskelijalounaita, luentoja tai tenttejä. Olen kyllä aivan satavarma, että ikävöin tätä kaikkea heti syksyllä!


Torstaina vietin viimeiset approni. Huomatkaa miten pitkä jono lipunvaihtoon oli, taitavat muutkin tykätä tästä tapahtumasta :D

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Psykologian opiskelu käytännössä, osa 2:

Vastauksia lukiolaisille


Sain eräältä lukiolaiselta kasan kysymyksiä, joiden avulla hän pyrki selvittämään opon tuntia varten, millaista psykologian opiskelu on. Mukana oli paljon uusia näkökulmia, joita en ole tajunnut pohtia täällä blogin puolella.


Miksi kiinnostuit psykologiasta ja miten päädyit opiskelemaan alaa?
Tiesin jo lukion aloittaessani, että haluan opiskelemaan yliopistoon, en vain ollut heti varma, mille alalle. Lukiossa olin erityisen kiinnostunut kielistä, kirjoittamisesta ja historiasta. Harkitsin kauan journalistiikan opintoja Tampereen yliopistossa, sillä halusin toimittajaksi. Kiinnostuin psykologiasta enemmän siinä vaiheessa, kun aloin lukea kirjoituksiin. Kirjoitin psykologian toisen lukiovuoden keväällä, koska luettavana oli vain muutama kirja ja olin pärjännyt hyvin psykologian kursseilla. Sainkin laudaturin ja aloin miettiä, kiinnostaisiko sama aine yliopistossakin. Päätökseen vaikutti myös silloinen poikaystäväni, jonka kanssa olin seurustellut yläkoulusta saakka. Halusin muuttaa hänen kanssaan samalle paikkakunnalle opiskelemaan, mutta tiesin, ettei hän olisi päässyt sisään mihinkään Tampereen kouluun. Niinpä jätin toimittajahaaveet ja hain Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselle psykologiaan ja saksan kieleen. Päädyin hakemaan psykologiaan myös siksi, että halusin alalle, jossa olisi varma työllistyminen.

Tästä aiheesta olen kirjoittanut aiemminkin:


Miten valmistauduit pääsykokeisiin ja millainen olo niistä jäi?
Aloitin pääsykokeisiin lukemisen helmi-maaliskuussa, sillä pääsykokeet olivat heti ylioppilasjuhlien jälkeisenä maanantaina. Pääsykokeeseen kuului tuolloin kaksi kirjaa: yksi sosiaalipsykologian ja yksi tieteenfilosofian kirja. Nykyään Joensuun pääsykoe muodostuu esseestä ja monivalinnoista, joissa on mukana tilastotiedettä. Minun aikanani (vuonna 2012) pääsykoe muodostui kahdesta esseestä. Aloitin prosessin lukemalla ensin molemmat kirjat kertaalleen läpi vain tutustuakseni aiheisiin. Sitten luin ne uudestaan, mutta tällä kertaa alleviivasin tärkeät kohdat ja tein ensimmäiset muistiinpanot. Sen jälkeen opettelin muistiinpanojani ja muokkasin niitä yhä uudelleen ja uudelleen. Tein ajatuskarttoja, taulukoita, piirustuksia, sanalistoja, ihan mitä vain, jotta saisin aktiivisesti käsiteltyä kirjojen aiheita ja painettua sekä suuret kokonaisuudet että pienet yksityiskohdat mieleeni. Opiskelin joka päivä kuusi tai seitsemän tuntia ja kävin lisäksi töissä ravintolassa. Jotkut varmasti pääsivät sisään vähemmälläkin lukemisella, mutta itse halusin panostaa pääsykokeisiin täysillä.

Kun pääsykoepäivä sitten koitti, en oikeastaan edes jännittänyt. Tiesin, että olin valmistautunut hyvin ja tehnyt parhaani. Lisäksi olin jo varmistanut opiskelupaikan Itä-Suomen yliopistosta, sillä pääsin ylioppilaskirjoitusten perusteella sisään saksan kieleen. Ajattelin, että jos en pääsisi psykologiaan sisään ensimmäisellä kerralla, aloittaisin silti yliopistossa ja lukisin psykologiaa sivuaineena, jolloin minun olisi helpompi hakea psykologiaa pääaineeksi seuraavana vuonna. Sanoisinkin uusille hakijoille, että ei kannata paineistaa itseään liikaa: on tärkeää yrittää parhaansa, mutta paniikissa yötä päivää pänttääminen ei tuota muuta kuin hermoromahduksen. Kaikki hakijat ovat samanlaisia motivoituneita opiskelijoita eikä kukaan ole mikään yli-ihminen.

Kaikki ponnistelut tuottivat kuitenkin tulosta, sillä pääsin sisään ensimmäisellä kerralla. Olin saanut ylioppilaskirjoituksia yhtä vaille täydet aloituspisteet ja pääsykoekin meni hyvin. Meille otetaan opiskelijoita sisään niin ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeen yhteispisteillä kuin pelkän pääsykokeen perusteella, mutta yhteispisteillä pääseminen on huomattavasti helpompaa.

Pääsykokeista olen kirjoittanut aiemmin tekstin Mistä motivaatio pääsykoeurakkaan.



Teetkö töitä opintojen ohella?
Olen tehnyt töitä opintojen ohella toisesta yliopistovuodesta asti. Monet opiskelijamme tekevät ilta- tai viikonlopputyötä, joka on helppo yhdistää opintoihin. Itse teen tällä hetkellä kolmea osa-aikatyötä, koska olen tehnyt jo lähes kaikki opintoni valmiiksi. Tietysti opintojen pitää aina olla ylimpänä to do -listalla, mutta töistä saa sekä rahaa että kokemusta. Esimerkiksi minä olen hankkinut Pelastakaa Lapset ry:ltä kokemusta lasten kanssa työskentelystä, jotta voisin sitten psykologina päästä työskentelemään lasten kanssa. Eräässä firmassa olen myös tehnyt lapsille älykkyystestejä. Nykyään työpaikoista on niin kova kilpailu, ettei pelkkä maisterintutkinto riitä, vaan opintojen ohessa on kerättävä myös työkokemusta. Työnantajat arvostavat todella paljon suosituksia ja työtodistuksia, jotka osoittavat, että ihminen pärjää myös käytännön työelämässä eikä vain koulun penkillä.


Mitkä on opintojen hyvät ja huonot puolet? Mitä koulutus pitää sisällään? Mihin koulutus valmistaa? Onko oppilaitoksessa joitakin etuja?
Itse olen pitänyt kovasti psykologian opinnoista ja pidän alaa täysin itselleni sopivana. Meillä Joensuussa korostetaan paljon ajattelun ja reflektoinnin taitoa ja opinnoissa pohdiskellaan paljon maailmaa ja ihmisiä monelta kantilta. Psykologia ei sovellu ihmisille, jotka etsivät oikeita vastauksia tai nopeaa helpotusta omaan huonoon oloon. Kannattaa myös valmistautua siihen, että psykologian opiskelijat ovat äärimmäisen motivoituneita ja tunnollisia. Jos ei pidä varaansa, paineet parhaisiin arvosanoihin ja opiskeluun todella tiukalla aikataululla voivat yllättää.

Opinnoissa käsitellään monipuolisesti eri aiheita, mutta Joensuussa painottuvat sosiaalipsykologia (miten kulttuuri ja ryhmä vaikuttaa ihmisen ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen) sekä työpsykologia. Esimerkiksi neuropsykologian opintoja meillä ei ole, mutta monet lukevat neuropsykologian sivuaineen Jyväskylän yliopiston kautta. Joensuun koulutus tähtää aika vahvasti perinteiseen asiakastyöhön eli ihmisten kanssa keskustelemiseen. Mikäli esimerkiksi tieteellinen tutkimus kiinnostaa todella paljon, suosittelisin Helsinkiä tai Tamperetta. Muutenkin erot yliopistojen välillä ovat melko suuria, joten kannattaa tutustua kaikkien opetussuunnitelmiin.

Itä-Suomen yliopisto on ehdottomasti yksi monipuolisimmista yliopistoista, sillä meillä on todella paljon eri aloja. Niinpä esimerkiksi sivuaineita voi valita vapaasti, tarjolla on esimerkiksi sukupuolentutkimusta, kulttuuriantropologiaa, erityispedagogiikkaa, kauppatieteitä, aikuiskasvatustiedettä ja vaikka mitä kieliä. Joensuun erikoisuus on oikeuspsykologian perusopintokokonaisuus, jota ei voi opiskella missään muualla. Sen lukevat lähes kaikki opiskelijamme. Joensuun kampus on hyvin kompakti ja kaikki opintoalat sijaitsevat lähekkäin toisin kuin esimerkiksi Helsingin yliopistolla, jossa kampukset on ripoteltu ympäri kaupunkia. Psykologiassa kaikki lukevat oikeastaan samat psykologian opinnot, joten sivuaineilla voi vaikuttaa enemmän omaan ”erikoistumiseen”. Itse olen lukenut sivuaineina nuorisotutkimuksen, oikeuspsykologian, erityispedagogiikan sekä saksan kielen ja kulttuurin. Olen aiemmin postannut sivuaineista otsikolla Sivuaineiden käsikirja kallonkutistajille.

Psykologian alasta olen kirjoittanut tarkemmin postauksessa Mitä se psykologi oikeastaan tekee.
Opinnoista olen kirjoittanut näissä teksteissä:


Millainen on tyypillinen opiskelupäivä? Miten testataan opittuja asioita? Millaiseksi koet opiskelun, onko se rankkaa?
Tyypillisin opiskelupäivä olisi varmaankin kotona tai kirjastolla tenttikirjojen lukemista. Ehkä vähän paradoksaalisesti yliopistossa ihmismieleen tutustutaan pitkälti kirjojen ja tutkimusten kautta. Luentoja on jonkin verran, mutta pääasiassa sosiaalisuutta pitää sitten harjoitella vapaa-ajalla. Yliopisto on todella tiedepainotteista ja opintoihin kuuluu paljon tutkimusten lukemista ja tekemistä. Jos ei ole kiinnostunut lukemisesta ja kirjojen pänttäämisestä, ammattikorkeakoulu voi olla parempi vaihtoehto. Kuitenkin mitä pidemmälle opinnoissa pääsee, sen enemmän tulee kontaktiopetusta, eli seminaareja, luentoja, ryhmätöitä jne.

Yliopistossa kurssin arvostelu tapahtuu asteikolla 1–5, jossa 1 on heikoin ja 5 paras arvosana. Yleisimmät arvostelutavat psykologiassa ovat luennon tai kirjallisuuden tenttiminen (eli perinteinen koe), oppimispäiväkirja ja essee. Kaikki kurssitehtävät ovat huomattavasti laajempia kuin lukiossa ja opinnoissa vaaditaan kykyä löytää nopeasti tärkeät asiat kirjoista ja hahmottaa laajoja kokonaisuuksia.

Meillä opetussuunnitelma on joustavampi kuin monilla muilla aloilla. Se tarkoittaa sitä, että opiskelijat saavat edetä opinnoissa haluamassaan järjestyksessä haluamaansa tahtiin. Yliopiston suositus on 60 opintopistettä vuodessa, mutta toiset suorittavat enemmän ja toiset vähemmän. Yliopistossa onkin tärkeää alusta asti ottaa vastuu omasta opiskelustaan. Itselleni oli aikamoinen järkytys, miten paljon enemmän yliopistossa vaaditaan itsenäistä työtä kuin esimerkiksi lukiossa. Esimerkiksi yhteen tenttiin tulee usein luettavaksi kaksi tai kolme tieteellistä kirjaa, mikä tekee yhteensä 500–1000 sivua tekstiä. Esseidenkin tulee olla 10–20 sivua pitkiä. Opiskelijan on tiedettävä omat voimavaransa ja suunniteltava oma opiskelurytminsä. Jotkuthan ovat nopeampia lukemaan ja oppimaan, toiset hitaampia. Itse en koe opiskelua rankaksi, sillä pidän opeteltavia asioita hyvin mielenkiintoisina. Välillä kuitenkin on aivan järkyttävä kiire ja silloin on jaksettava opiskella koko päivä ahkerasti.

Tästä olen kirjoittanut aiemminkin:


Lukiossa en tiennyt psykologian alasta mitään. Olen silti sitä mieltä, että hakeuduin juuri oikealle alalle. Olen todella kiinnostunut siitä, miksi ihmiset toimivat kuten toimivat, miksi jotkut pärjäävät paremmin kuin toiset, miksi joistakin tulee rikollisia jne. Haluan auttaa ja tukea ihmisiä, jotta he voivat elää mahdollisimman tasapainoista ja onnellista elämää. Haluan keskustella ihmisten kanssa ja kuulla heidän elämäntarinansa ja auttaa heitä löytämään omat voimavaransa, joiden avulla he selviävät vaikeammistakin ajoista.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Psykologian opiskelu käytännössä, osa 1:

Ammatilliset opinnot


Olen kauan miettinyt, miten hyvin yliopistoon psykologiaan hakevat tietävät, millaista opiskelu tosiasiassa on. Itse en lukiosta tullessani todellakaan tajunnut yhtään mitään eikä minulla ollut silloin hajuakaan siitä, mihin olin ryhtymässä :D Tulin pieneltä paikkakunnalta enkä ollut koskaan nähnytkään yliopistoa, enkä myöskään tuntenut ketään, joka olisi valmistunut yliopistosta. Olin siis tosissaan aivan pihalla, mutta jotenkin onnistuin silti pääsemään ihan mahtavalle alalle, jota en vaihtaisi pois. Nyt haluaisin auttaa muita psykologian opintoja harkitsevia ymmärtämään, millaista opiskelu täällä Joensuussa käytännössä on.

Parasta psykologian opinnoissa ovat minun mielestäni olleet niin kutsutut ammatilliset opinnot. Niillä tarkoitetaan kursseja, jotka pyrkivät lisäämään käytännön osaamista ja tietämystä työelämässä tarvittavista taidoista. Perinteisestihän yliopisto-opiskelu on todella teoriapainotteista kirjojen tenttimistä ja luentojen kuuntelemista. Ammatillisissa opinnoissa sen sijaan pyritään pääsemään lähemmäs käytäntöä esimerkiksi niin, että tehdään erilaisia keskusteluharjoitteita, haastatellaan ihmisiä yliopiston ulkopuolelta tai kuunnellaan jo työelämässä olevan psykologin kokemuksia työstään.

Koska kandiajoistani on jo kauan, keskityn tässä maisterivaiheen opintoihin. Kanditutkinnosta muistan sen verran, että heti ensimmäisenä vuonna opintoihin kuului tutustuminen erilaisiin psykologin työpaikkoihin. Kurssilla opiskelijat menevät konkreettisesti psykologin työpaikalle ja haastattelevat psykologia hänen työstään. Tutustuin itse aikoinaan ainakin koulupsykologiaan, lastenneurologiaan ja nuorisopsykiatriaan. Kyseinen kurssi auttoi todella paljon ymmärtämään psykologin työn monipuolisuutta ja hahmottamaan kaikkia niitä vaihtoehtoja, mitä tulevassa työelämässä voisi olla tarjolla. Kolmantena vuonna kävin myös kurssin Haastattelu ja kommunikaatio, jossa harjoiteltiin asiakastilanteita meidän opiskelijoiden kesken. Harjoituksiin kuului omasta elämästä kertominen ja vastavuoroisesti kuunteleminen ja kysymysten esittäminen.

Maisterivaiheessa ammatillisia opintoja on tarjolla paljon enemmän. Ehkä ihan luonnollisestikin, koska valmistumisen lähestyessä on yhä tärkeämpää nostaa nenä välillä irti kirjasta ja miettiäkäytännön työtä. Tässä maisterivaiheen opinnot, joissa minun mielestäni oli hyvin käytäntöä mukana:

Psykologinen arviointi:             
(Näistä kursseista kirjoitin tarkemmin viime vuonna, teksti löytyy täältä.)                 
Kognitiivisten kykyjen arviointi 7 op: Kurssin alussa käytiin arvioinnin teoriaa ja lausuntoesimerkkejä. Kurssin suurin anti oli kuitenkin vapaaehtoisen "maallikon" etsiminen testausta varten: hänellä sitten harjoiteltiin parin kanssa alkuhaastattelua, älykkyystestiä ja erilaisia persoonallisuustestejä ja mielialamittareita.                        
Persoonallisuuden arviointi  7 op: Tällä kurssilla päästiin samalla tavalla harjoittelemaan oikean ihmisen kanssa persoonallisuuden arviointia projektiivisen TAT-testin avulla. Siinä asiakkaalle näytetään kuvia, joista hän muodostaa tarinoita. Näistä tarinoista sitten arvioidaan hänen persoonallisuuttaan.

Akuutit traumaattiset kriisit 4 op 
Kurssi koostuu verkkoluennoista ja paikallisesta osuudesta. Luennoissa kriisipsykologi kertoo kiirisi- ja traumapsykologian historiasta sekä jakaa erilaisia asiakaskertomuksia, kuten raiskauksen uhriksi joutuneiden tai lähimmäisensä yllättäen menettäneiden kokemuksia. Kun kävin tämän kurssin viime vuonna, paikallisessa osuudessa opiskelijoiden oli mahdollista tehdä vapaaehtoistyötä vastaanottokeskuksissa. Jotkut kävivät kouluttamassa keskusten työntekijöitä ja vapaaehtoisia, toiset kävivät pitämässä askarteluryhmää pakolaislapsille jne.

Elämänkulun tutkimuksen praktikum 10 op 
Tällä kurssilla tarkoitus on oikeastaan harjoittella tutkimusmenetelmää, elämänkerrallista haastattelua. Itse koin tuntemattoman ihmisen usean tunnin syvällisen haastattelun todella antoisaksi ja jännittäväksikin. Tehtävänä oli siis löytää itselle tuntematon ihminen, joka haluaisi kertoa elämäntarinansa. Haastattelu nauhoitettiin ja litteroitiin ja lopputyössä sitä tarkasteltiin jonkin teorian avulla.

Psykoterapeuttiset ja kuntouttavat interventiot:
Psykoterapia I  7 op = vuonna 2016 ratkaisukeskeinen psykoterapia. Kurssilla käytiin läpi ratkaisu- ja voimavarakeskeisen terapian teoriaa ja tehtiin useita harjoitteita opiskelijoiden kesken. Useana päivänä paikalle saatiin myös oikea asiakas, joille kaksi vapaaehtoista opiskelijaa pitivät 30-45 minuutin mittaisen terapiaistunnon. Lisäksi opiskelijat muodostivat 3-5 hengen terapiaryhmän, joka kokoontui muutaman kerran ja jossa jokainen sai vuorollaan toimia terapeuttina ja asiakkaana.                        
Psykoterapia II  7 op = vuonna 2016 neuropsykologinen kuntoutus ja arviointi. Tällä kurssilla tutustutaan tarkemmin neuropsykologian alaan, joka muuten jää Joensuun psykologiassa vähälle huomiolle. Kurssilla tehdään neuropsykologinen arvio jostakin ihmisestä (älykkyys- ja muistitestien avulla) sekä käydään läpi neuropsykologista kuntoutusta.


P.S. Löysin YouTubesta vloggaaja Sita Salmiselta videon, jossa hän kertoo yliopisto-opiskelusta Oulun yliopistossa pääaineena suomen kieli. Mielestäni hänen kertomansa asiat pätevät hyvin tänne Joensuuhunkin, joten tästä voisi olla apua yliopistoummikoille :)

Ajattelin jatkaa samasta aiheesta, psykologian opiskelu käytännössä, vielä seuraavassa postauksessa. En kuitenkaan ole vielä suunnitellut ihan loppuun asti, millaista tekstiä olisi luvassa, joten jos tulee mieleen toiveita, voisin toteuttaa niitä mielelläni!